Mesimarja - Rubus arcticus L.
MTT
2006
Pysyvä osoite
URI
Tiivistelmä
Mesimarja kuuluu ruusukasvien (Rosaceae) heimoon ja vatukoiden (Rubus)- sukuun, joka käsittää 12 alasukua. Mesimarja (Rubus arcticus) on sirkumpolaarinen laji, jonka levinneisyysalueita löytyy molemmin puolin napapiiriä. Euroopassa sen levinneisyys rajoittuu 60. ja 70. leveysasteen välille ja Aasiassa 50. ja 70. leveysasteen välille. Pohjois-Amerikassa mesimarjaa tavataan Alaskassa ja Yukonin niemimaalla. Jalomaaraimeksi (R. arcticus ssp. x stellarcticus) kutsutaan kahden mesimarjan alalajin alaskanmesimarjan (R. arcticus subsp. stellatus) ja mesimarjan (R. arcticus subsp. arcticus) välistä risteytystä. Suomessa mesimarja esiintyy luonnonvaraisena lähes koko maassa, ja sen tavallisin esiintymisalue on 62. ja 66. leveysasteiden välisellä vyöhykkeellä. Mesimarja esiintyy meillä vaihtelevilla kasvupaikoilla. Sen luontaisia kasvupaikkoja ovat kosteat ja ravintoköyhät maat, kuten rannat, ojanpientareet ja tienvarret. Mesimarja on diploidi (2n=14), itsesteriili laji. Mesimarja on heinämäinen monivuotinen kasvi, joka horisontaalisesti kasvavan juuristonsa avulla leviää kasvupaikallaan muodostaen mattomaisen kasvuston. Mesimarja tunnetaan etupäässä hienoaromisista marjoistaan. Marjat sisältävät yli kaksisataa aromiainetta, joista tärkein on mesifuraani.
ISBN
952-487-061-4, 978-952-487-061-0
OKM-julkaisutyyppi
B1 Kirjoitus tieteellisessä aikakauslehdessä
Julkaisusarja
Maa- ja elintarviketalous
Volyymi
Numero
89
Sivut
Sivut
s. 134-138
ISSN
1458-5073