Suomen ja EU:n metsien kehitysskenaariot

Abstract

Suomen metsien tuotteiden ja palveluiden kysyntä on lisääntynyt samalla, kun kansallinen ja kansainvälinen toimintaympäristö on muuttunut. Metsien käyttöön ja käytön hyväksyttävyyteen vaikuttavat merkittävästi kansainväliset sitoumukset, sopimukset ja politiikkatoimet. Niistä tulevat vaatimukset metsien hiilinielujen vahvistamiselle ja lisääntyvälle metsien suojelulle johtavat vaikeaan metsien käytön yhteensovittamisongelmaan erityisesti metsäbiotalouden hyvän suhdanteen vallitessa. Pelkästään EU:n metsiin kohdistuvia politiikkainstrumentteja arvioidaan olevan noin 70. Tämän raportin tavoitteena on kuvata Suomen metsien nykytilaa erityisesti niiden kansainväliseen toimintaympäristöön liittyvillä tunnuksilla (luku 1), esittää näkökulmia ja tutkimustarpeita nykyisten skenaarioiden synteesin perusteella (luku 2) sekä esittää ja vertailla kahden erilaisen metsien kehityssimulaation tuloksia (luku 3). Lukujen 1 ja 2 pohjalta korostuvat erityisesti EU-maiden välisten laskelmien ja raportointien harmonisointiin liittyvät tarpeet ja haasteet. Esimerkiksi mallilaskelmiin perustuvan kasvihuonekaasuinventaarion tietojen muuttuminen yli ajan tarkentaa tietoja, mutta toisaalta ennusteiden vaihtelu yli ajan luo päätöksenteon kannalta vaikeasti ennakoitavan tilanteen, jossa tämänhetkiset parhaat tiedot voivat olennaisesti muuttua vuosien tai vuosikymmenien päästä. Erityyppisten ennustemallien vertailua tarvitaan, mutta vakioiduin oletuksin, ja nämä tarpeet korostuvat erityisesti ylikansallisissa metsien kehityslaskelmissa. Raportissa tuotettiin metsien erittäin pitkän aikavälin kehityksen vertailulaskelma samaan syöttötietoon mutta erilaisiin mallinnusperiaatteisiin perustuen. Laskelmassa verrattiin Luonnonvarakeskuksessa äskettäin kehitettyä ikäluokkasimulaattoria MELA-ohjelmistoon, joka perustuu luonnonprosessien ja vaihtoehtoisten hakkuiden ja metsänhoitotöiden simulointiin ja hakkuuohjelmien optimointiin. Ikäluokkasimuloinnissa puuston kehitystä jäljitellään ikäluokittain. Kun lisäksi oletetaan sääntöpohjainen hakkuuohjelma, maakunta- ja kasvupaikkakohtaiset ikäluokkien keskikasvut ja näiden pysyminen samanlaisina tulevaisuudessa, voidaan puuston kehitystä simuloida hyvin pitkällä aikavälillä. Tällainen simulointi voi auttaa tunnistamaan erityisesti muiden simulointimallien ennusteissa olevia trendejä. Laadittujen skenaarioiden perusteella sekä ikäluokkasimuloinnissa että MELA-laskelmassa rajoittamattomassa puuntuotannossa olevien metsien hakkuupoistuman arvio vuosille 2019–2028 oli 81–83 milj. m3/v ja menetelmät antavat samansuuntaisen kuvan puuntuotannon mahdollisuuksista noin vuoteen 2050 asti. Sitä pitemmälle aikavälille ulottuvat ikäluokkasimuloinnin ja MELA-laskelman arviot poikkeavat toisistaan merkittävästi. Metsien kasvun ja poistuman erotus, joka on avainasemassa metsien hiilinielun laskennassa, on sitä suurempi mitä alhaisempaa hakkuutasoa käytetään. Ikäluokkasimulointi ennakoi hieman nousevaa kasvun tasoa lähivuosille erityisesti silloin, kun hakkuumäärää alennetaan suurimman puuntuotannollisesti kestävän hakkuupoistuman tasosta (tarkasteltu 90 %, 80 % ja 70 % tästä tasosta) ja päätehakkuiden annetaan aluksi kohdistua selvästi puuntuotannon maksimoivan kiertoajan ylittäviin metsiin. Näillä hakkuutasoilla kasvu alkaa kuitenkin laskea 10–20 vuoden kuluttua ja lähestyä hitaasti valittua hakkuutasoa sitä voimakkaammin mitä alhaisempaa hakkuutasoa käytetään. Metsäbiotalouden tiedepaneelin politiikkasuositukset: • EU:n metsävarojen arvioinnin, tulevan kehityksen ja kasvihuonekaasuinventaarioiden laskentaa ja raportointia tulee yhtenäistää, jotta EU:n metsävaroista voidaan muodostaa yhtenäinen kuva. • Laskentamallien tuottamien, etenkin pitkän aikavälin ennusteiden käyttöön päätöksenteossa on syytä suhtautua varauksella. Tarvitaan mallien vertailua tai synteesiä sekä uusia laskentamalleja, jotka huomioivat nykyistä paremmin ilmastonmuutoksen vaikutukset. • Kaikkia metsiin kohdistuvia tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa samanaikaisesti, vaan päätöksentekijät joutuvat tekemään valintoja metsien käyttöä koskien. Selvityksessä esitetyt arviot vahvistavat tietopohjaa metsäresurssimme tulevasta kehityksestä.