Käyttöomaisuuden arvostus- ja poistomenetelmän uudistus maatalouden kannattavuuskirjanpidossa

Abstract

Maa- ja puutarhayritysten kannattavuusseurannassa uudistetaan käyttöomaisuuden arvostus- ja poistomenettely. Nykyisestä verotuksen mukaisista omaisuusarvoista ja poistolaskennasta siirrytään jälleenhankinta-arvoista johdettujen arvojen ja suunnitelman mukaisten poistojen käyttöön. Uusi menetelmä mittaa käyttöomaisuuden arvojen todellisia muutoksia ja poistokustannuksia paremmin kuin vuodesta 1968 lähtien sovellettu verotuksen mukainen menetelmä. Uudistettu käyttöomaisuuskirjanpito täyttää myös EU:n jäsenmaissa noudatettavan maa- ja puutarhatalouden kirjanpidon vaatimukset. Uudistus otetaan käyttöön kannattavuuskirjanpidossa tilivuodesta 1998 alkaen. Verotuksessa sovellettava poistomenetelmä ei välttämättä kuvaa käyttöomaisuuden, kuten rakennusten, koneiden ja laitteiden sekä salaojien todellista arvon alenemista. Maatalousverotuksessa poistoja voidaan käyttää vuotuisten tulonvaihteluiden tasoittamiseen. Uudessa menetelmässä mitataan pääomahyödykkeiden arvonmuutoksia ja poistoja yritystaloudellisesta näkökulmasta. Omaisuuden tasearvot määritetään jälleenhankinta-arvoista, jolloin rahamenojen lisäksi myös yrittäjän oma työpanos ja muut kustannukset sisältyvät poistojen arvoperustaan. Inflaation vaikutus arvoihin oikaistaan ja poistot lasketaan suunnitelman mukaan vuotuisesta tulon vaihtelusta riippumatta. Poistoaika perustuu uudessa menetelmässä omaisuusryhmittäin määritettyihin taloudellisiin käyttöaikoihin. Poisto lasketaan tasaprosenttipoistona suunnitelman mukaan hyödykekohtaisesti, ja se on rakennuksilla 9 %, koneilla ja laitteilla 18 % sekä perusparannuksilla 5 %. Merkittävimpien koneiden käyttöajat on lisäksi porrastettu vuotuisen käytön perusteella. Kirjanpitotoiminnassa mukana olevien maatilayritysten käyttöomaisuus arvioitiin hyödykekohtaisesti, jotta omaisuuden kirjanpitoarvot voitiin oikaista. Inventoinnissa yrittäjät merkitsivät omaisuutta koskevat tiedot tarkoitusta varten laadittuun arviokirjaan. Sen perusteella jokaiselle omaisuusosalle määritettiin jälleenhankinta- ja teknis-taloudellinen nykyarvo. Arviointia testattiin käytännössä suorittamalla koeinventointi osalle tiloista. Koeinventointi tuotti samalla aineiston tutkimusta varten, jossa selvitettiin uudistuksen vaikutuksia käyttöomaisuuden tasearvoihin, poistoihin ja yritysten taloudellisiin tuloksiin. Tutkimuksen maitotiloja koskevassa otoksessa käyttöomaisuuden oikaistut arvot olivat 1,78-kertaiset verotusarvoihin verrattuna. Todelliset omaisuusarvot poikkesivat verotusarvoista eniten rakennusomaisuuden kohdalla. Poistot olivat vuosina 1992-1996 yritystä kohti keskimäärin 14 500 mk suuremmat kuin verotuspoistot. Poistojen muutos vaikutti myös taloudellisiin tuloksiin. Tutkittujen maitotilojen maatalousylijäämä ja maataloustulo jäivät vuonna 1996 keskimäärin 7 % pienemmiksi verrattuna verotuksen poistokäytäntöön. Laskettaessa tilojen käyttöomaisuuden arvot ja poistot verotusmenettelyn mukaan oli kannattavuuskertoimen arvo 0,83. Uuden arvostus- ja poistomenetelmän mukaan laskettaessa kannattavuuskerroin oli 0,74.

The goal of the study was to revise the valuation and depreciation method for depreciable fixed assets in farm income accounting. In the valuation and depreciation methods applied so far the same principles were used as in taxation. However, the method used in taxation is not considered accurate enough for the official farm profitability research. In taxation, for example, farmers used depreciation as a means for gaining tax shields rather than measuring the decreased value of their fixed assets. A further deficiency in the taxation method is that it does not adjust depreciation for inflation. A sustained revision of the depreciation method was also required for the Farm Accountancy Data Network. FADN requires that fixed assets are valued by their replacement values, while in the taxation only purchasing expenditures are used. The suggested and revised depreciation method satisfies the requirements of FADN. It follows the principles of geometric depreciation with fixed rates for the depreciation. The depreciation method itself is still the same, i.e. the amount of annual depreciation will be calculated according to the diminishing balance method. This annual rate of depreciation is 9% for farm buildings. Without any other claims, the rate of depreciation is 18% for machinery and equipment. This rate can, however, be varied within the range of 12-22% if the service extraction rates are lower or higher than the average. Machinery and equipment of less value than FIM 5,000 are deducted as a lump sum. The annual depreciation of drainage systems is 5%. This revised method will be in use in 1998 and after that. In installing the revised method a valuation procedure was also carried out in which the replacement value of each part of fixed assets was determined. The new basis for the calculation of depreciation is composed of these values. In the years following the valuation the changes of current price ratio of a similar asset will be taken into consideration by price indices. The basis will also change because of investments, sales and depreciation.