Soil properties affecting weed distribution in spring cereal and vegetable fields

Abstract

Rikkakasvilajien esiintymisselvityksessä vuosina 19821984 otettiin tutkituilla näytealoilta myös maanäytteet, joiden maalajin ja kemiallisten ominaisuuksien merkitystä rikkakasvilajistoon ja yksilöiden määrään selvitettiin. Yhteensä 379 tilalta kerättiin 482 näytettä kevätvilja- ja 224 näytettä vihanneskasvilohkoilta. Jauhosavikka ja peipit esiintyivät savimailla runsaampina kuin karkeilla kivennäismailla tai eloperäisillä mailla. Sen sijaan karkeita kivennäismaita suosivia lajeja olivat juolavehnä, ukonnauris, linnunkaali ja nurmikka. Ukontatar ja suolaheinä esiintyivät eloperäisillä mailla runsaampina kuin kivennäismailla, mutta peippejä ei löytynyt eloperäisiltä mailta lainkaan. Suolaheinien ja ukontattaren lukumäärät olivat suurimmat alimmassa ph-luokassa (pH < 5,2). Peipit ja orvokit menestyivät parhaiten korkealla ph-tasolla. Kylänurmikka oli selvästi runsaampi alle 1000 mg helppoliukoista kalsiumia sisältäneessä kuin vähintään 1000 mg kalsiumia sisältäneissä luokissa, kun sen sijaan pihatähtimön esiintyminen oli juuri vastakkainen. Maan helppoliukoisen kaliumin, magnesiumin tai fosforin määrä ei vaikuttanut rikkakasvilajien esiintymiseen.

The incidence of weed species in 482 cereal and 224 vegetable field plots in southern and central Finland was investigated. The occurrence of the 16 most common weed species was related to soil properties. Chenopodium album L., Lamium spp. L. and Fallopia convolvulus (L.) Löve were more abundant in clay than in coarse mineral or organic soils. Elymus repens (L.) Gould, Erysimum cheiranthoides L., Lapsana communis L., Myosotis arvensis (L.) Hill and Poa annua L. thrived better in coarse than in clay soils. Polygonum lapathifolium L. and Rumex spp. L. were more abundant in organic than in mineral soils, and Lamium spp. was not found at all in organic soils. Rumex spp., Poa annua and Polygonum lapathifolium had higher densities at the lowest pH level, < 5.2. Lamium spp. and Myosotis spp. thrived at the highest pH levels. Poa annua and Spergula arvensis were most common in soils where the extractable calcium concentration was below 1 000 mg 1-1 soil.