Pohjanlahden rannikon lohenkalastuksen säätelyn muutokset 2017 ja sen vaikutuksia vuosina 2017–2024 : Loppuraportti

Abstract

Vuosina 2017–2024 voimassa ollut uudistettu lohiasetus aikaisti Selkämerellä ja Perämerellä alkukesän lohenkalastusta käytännössä 1–2 viikkoa vuodesta riippuen terminaalikalastusalueita lukuun ottamatta. Uudistuksen myötä alkukesälle avautuneen kalastusjakson aikana saatiin saaliiksi kahden meritalven ikäisiä ja sitä vanhempia lohia. Saalisaineistosta ja toimijakohtaisesta käyttöoikeusaineistosta ei voinut laskea tarkalleen kyseisen kalastusjakson saalista. Kokonaiskiintiön ja asetetun 25 % hyödyntämisrajoitteen perusteella kyseisen aikajakson vuosittainen saalis oli enintään 5 400 lohta, mutta toteutunut saalis oli todennäköisesti jonkin verran pienempi. Saalis koostui sekä luonnonlohista että velvoiteistutuksista peräisin olevista lohista. Alkukesän saalisnäyteaineiston mukaan näistä luonnonlohia oli noin 70 %. Saalisnäyteaineiston näytteenkeruupaikat edustivat kuitenkin vain pientä osaa kaikista rannikkokalastuspaikoista, mikä heikensi aineiston edustavuutta. Lisäksi Perämeren pohjukassa, mistä suuri osa Pohjanlahden lohisaaliista kalastettiin, näytteiden keruupaikat sijaitsivat pääosin kauempana Kemijoen suualueelta kuin missä kalastus keskimäärin tapahtui. Näin ollen etenkin Perämeren pohjukan saalisnäytteissä oli luonnonlohia oletettavasti suurempi osuus kuin alueen kokonaissaaliissa. Arvion mukaan uudistuksella ei juurikaan ollut vaikutusta Suomen lohenkalastuksen pyyntiponnistukseen Pohjanlahden rannikolla edeltäviin vuosiin verrattuna. Pyyntiponnistuksessa oli lievä laskeva suuntaus vuoteen 2021 asti, jonka jälkeen ponnistus vähentyi voimakkaammin heikentyneen kutuvaelluksen seurauksena. Siian rysäkalastuksessa pyyntiponnistus vähentyi merkittävästi koko tarkastellulla vuosijaksolla, mikä todennäköisesti vähensi siikarysistä takaisin mereen vapautettujen lohien määrää ja tästä aiheutunutta kuolevuutta. Meritaimenen kaupallinen kalastus on ollut kiellettyä Itämeren pääaltaalla avomerellä vuodesta 2019 lähtien. Lisäksi kaikki kaupallinen lohenkalastus ja myös luonnonlohen saaliiksi ottaminen vapaa-ajakalastuksessa on ollut kielletty Itämeren pääaltaalla vuodesta 2022 lähtien. Nämä säätelypäätökset ovat pienentäneet lohien kalastuskuolevuutta pääaltaalla. Lohiasetuksen uudistuksen myötä kahden meritalven ja sitä vanhempiin lohiin kohdistuvan kalastuksen painopiste siirtyi hieman jokialueelta merelle. Tämä hieman vähensi jokeen nousevien suurten lohien määrää verrattuna siihen, jos asetusmuutosta ei olisi tehty. Koko Itämeren alueen merikalastuksen pienentymisen seurauksena sekä Tornionjoen vaelluspoikastuotannon kasvun ansiosta saalisvarmuus Tornionjoella kuitenkin säilyi hyvänä, ja kalastajamäärät kasvoivat vuodesta 2018 vuoteen 2021 asti. Vuonna 2021 Tornionjokeen nousi kudulle ja siellä kalastettiin lähes yhtä paljon lohia kuin ennätysvuosina 2014 ja 2016. Vuoden 2021 jälkeen nousukalamäärä on vähentynyt ja vuosina 2023 ja 2024 joen saaliit romahtivat 2010-luvun alun tasolle. Myös kalastajien määrä väheni joella vastaavasti. Tornionjoen että Simojoen lohikantojen tilan heikkeneminen vuoden 2021 jälkeen on aiheutunut nuorten lohien merivaelluksen ensimmäisen vuoden aikaisen luonnollisen kuolevuuden kasvusta. Luke selvittää tähän vaikuttavia tekijöitä vuonna 2025 päättyvässä projektissa. Luonnonvarakeskus on jo aiemmissa lausunnoissaan arvioinut, ettei se näe luonnonlohikantojen nykytilan valossa biologisia esteitä kaupallisen kalastuksen sallimiselle rajoitetusti koko kutuvaelluksen aikana. Kantojen heikentyminen vuoden 2021 jälkeen kuitenkin edellyttää lohenkalastuksen vähentämistä sekä merellä että jokialueilla. On huomattava, että myös Ruotsin kalastus Pohjanlahdella ja määräykset siellä vaikuttavat luonnonlohikantojen, erityisesti Tornionjoen lohikannan, tilaan. Asetusmuutosten vaikutusten arviointi tarkentuisi, mikäli kalastushallinnon keräämät saalistiedot olisivat tarkempia sisältäen rysäkohtaiset ja rysän sijaintitiedolla varustetut päivittäiset saaliit.