Vedenlaadun mittauksia kalankasvatuslaitoksilla : Havaintoja automaattisista mittareista Saaristomerellä 2019–2020

Abstract

Raportissa käsitellään Luonnonvarakeskuksen koordinoimia vedenlaatumittauksia automaattimittareilla Saaristomerellä vuosina 2019–2020. Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia mitattiin paikalle ankkuroitujen ympäristöpoijuihin sijoitettavien jatkuvasti mittaavien mittareiden ja kannettavien vedenlaatumittareiden avulla. Kalankasvatuslaitosten läheisyydessä vedestä mitattiin klorofylli-, sameus- ja happipitoisuuksia mahdollisten ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Ensisijaisena tavoitteena oli saada kokemuksia laitteista ja arvioida siten niiden käyttökelpoisuutta sekä kehittää toimintatapaa luotettavampien ja tehokkaampien ympäristövaikutusten mittaamiseksi. Lisäksi lähtökohtaisesti tavoitteena oli arvioida kalankasvatuksen vaikutusta vedenlaatuun sen lähialueella. Automaattilaitteilla voidaan saada suuri määrä mittausdataa, mutta määrä ei välttämättä korvaa laatua. Näin ollen oleellista on arvioida menetelmien ja aineiston käytettävyyttä ja luotettavuutta. Antureiden mittausarvot eivät sellaisenaan kuvaa esimerkiksi sameuden ja klorofyllin todellista arvoa vaan nämä tulee tarkentaa laboratorioarvoihin perustuen. Useisiin laboratorionäytteisiin perustuen kannettavien laitteiden sameusarvot saatiin korjattua vastaamaan laboratorioarvoja, mutta klorofylliarvoja ei saatu vastaavasti lineaarisella regressioanalyysillä vastamaan hyvin laboratorionäytteitä, jolloin klorofylliarvoja voi käyttää vain suhteellisen vaikutuksen arviointiin. Poijuissa keskeistä on huolehtia antureiden jatkuvasta puhdistamisesta. Kalankasvatuslaitosten vaikutuksia vedenlaatuun on vaikea arvioida automaattimittareillakaan. Mittaluokassaan selkeää lineaarista muutosta vedenlaatuparametreissa esimerkiksi laitoksesta poispäin ei ollut havaittavissa interpolointikuvissa tai yritysten eri etäisyyksiltä tehdyissä mittauksissa, vaikkakin esimerkiksi Kihdin kasvatuslaitosten läheisyydessä välillä havaittiinkin suurempia klorofylliarvoja. Mittausten vähäinen määrä, mittausten tarkkuus ja klorofyllin yleinen epätasainen jakautuminen meressä aiheuttavat sen, ettei vaikutuksen suuruutta tai vaikutusaluetta ollut mahdollista määrittää tarkemmin. Sisempänä Rymättylässä olevassa salmessa klorofyllipitoisuudet olivat erittäin epätasaisesti jakaantuneet esimerkiksi moninaisten virtausten vuoksi ja ilmeisten muiden läheisten kuormituslähteiden takia, jolloin kalankasvatuksen vaikutus ei ollut arvioitavissa. Sameuden ja pohjanläheisen hapen osalta havaitut vaikutukset tai alueelliset erot olivat yleistäen vähäisiä.