Luomuvihannesten ammattimaisen kasvihuonetuotannon ja arvoketjun edistäminen

Abstract

Luomuelintarvikkeiden kysyntä on Suomessa jatkuvasti kasvanut ja kotimaisen tuotannon toivotaan pystyvän vastaamaan kysyntään. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa luomutomaatin viljelyn tehostamisesta kasvihuoneessa ja nostaa esille uusia liiketoiminnallisia näkemyksiä alan kehittämiseksi koko arvoketjussa tuottajalta kuluttajalle. Kuluttajat ostavat ylivoimaisesti suurimman osan luomutuotteistaan vähittäiskaupoista. Luomuostosten todennäköisyyttä lisäävä tekijä olisi tuotteiden edullisempi hinta, mutta kuluttajat pitävät tärkeänä, että luomutuottaja saa tuotteistaan myös oikeudenmukaisen korvauksen. Siten taloudellisesti kestävän ja hinnaltaan kilpailukykyisen kotimaisen luomutuotannon tulee perustua kokonaisvaltaiseen, tuotantotehokkuuden parantumiseen perustuvaan kustannustehokkuuteen. Luonnonvarakeskuksessa tehty viljelykoe osoitti, että luomuviljelyssä satotason nosto on mahdollista tarkassa viljelytekniikassa, jossa viljelytiheyttä voidaan nostaa. Luomulannoitteella saatiin sekä määrällisesti että laadullisesti vähintään yhtä hyvä sato kuin kivennäislannoitteella. Vaikka luomuviljelyssä kasvit saivat laskennallisesti vähemmän ravinteita kuin kivennäislannoituksessa, se ei näkynyt satomäärissä. Luomuviljelyssä lannoitus- ja kastelutekniikka pitää valita kasvualustan rakenteen mukaan, jotta viljelytulos on sekä ekonomisesti että ekologisesti optimaalinen. Kokeessa käytettiin rajoitettuja kasvualustoja, koska veden ja lannoitteiden kulutusmääristä haluttiin tietoa, jota viljelijät voisivat hyödyntää uuden EU-lainsäädännön vaatimassa maapohjaviljelyssä. Tarkalla kasteluveden käytöllä vähennetään ympäristökuormitusta. Tehokkaamman tuotannon avulla luomutuotannon ympäristöjalanjälki pienenee. Kun tuotantopanoksien määrä viljelypinta-alaa kohden voidaan nostaa ja sadon määrää lisätä, niin tuotannon energiatehokkuus myös paranee. Tutkimustietoa on vähän saatavilla, joten luomuviljelytutkimuksia kasvihuoneessa pitäisi jatkaa. Hedelmien ”taatusti” hyvän maun todettiin olevan keskeinen markkinoinnin ja myynnin elementti. Viljelykokeen luomutomaatit maistuivat makeammilta kuin kivennäislannoitetut tomaatit. Viljelykokeiden lisäksi hankkeessa selvitettiin tapoja lisätä kotimaisen luomukirsikkatomaatin kysyntää markkinoinnin keinoin. Tämä tutkimusosion aineistona käytettiin Turun yliopiston kauppakorkea-koulun kuluttajakäyttäytymisen kurssin kurssitöitä. Vaikka opiskelijoiden töissä esiin nousivat myönteisinä seikkoina kotimaisuus, ekologisuus ja terveys, täytyy luomutuotteen hinta-laatusuhteen olla myös kohdallaan. Keskeisin toimenpidesuositus oli, että luomutuotteiden markkinoinnissa tulee hyödyntää entistä vahvemmin kuluttajan tunteita ja tunteiden aiheuttamia vastakohtia. Kauppa piti luomutuotteita valikoimassaan mielekkäinä ja haluttuina, jos tuotteet ja toimitusprosessi olivat asianmukaiset. Pakkaukset ja tuotteen säilyvyys ovat kaupalle erityisen tärkeitä. Suomalaisilla luomutuotteilla on myös luotettava maine. Luomutuotteiden lisäarvo kytkeytyy vastuullisuuden, turvallisuuden ja terveellisyyden trendeihin. Koko arvoketjussa tuotteiden erityispiirteet tulee esittää monipuolisesti. Kauppa jakaa myös mielellään kiinnostavasti esitettyä informaatiota tuotteista. Yksityiskohtaiset viljelymenetelmät eivät kuitenkaan kiinnosta, vaan oleellista on tuotteen erottuminen hyvällä laadullaan. Viljelijät pitivät luomusertifiointia tärkeänä, mutta kuluttajille tai kaupalle tärkeämpänä näyttäytyi maku ja laatu. Sosiaalisen median aktiivinen käyttö lisäsi myyntiä kaupassa. Yrittäjät kokivat yhteis-työn kaupan kanssa sujuvan yleensä hyvin ja palautteen saamisen tärkeänä. Kirsikkatomaatin laatuominaisuuksien mittaamista ei koettu tarpeelliseksi, koska ”jos huonoa tuotetta myy, niin asiakkaat eivät toista kertaa osta”. Raportin lopussa on esitetty laajempi yhteenveto tutkimuksen keskeisistä johtopäätöksistä.