Lantapoikkeuksen talous- ja ympäristövaikutukset

Abstract

Valtioneuvoston asetus fosforia sisältävien lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä (VNa 64/2023, ns. fosforiasetus) säätelee fosforilannoitusta Manner-Suomessa. Asetuksen ns. lantapoikkeus sallii muita fosforilannoitteita suuremman fosforilisäyksen lantana tietyille kasveille viljavuusluokissa 4 ja 5. Lantapoikkeuksen poistamisen siirtymäaikaa jatkettiin vuoden 2026 loppuun saakka liittyen pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjaukseen pysyvästä lantapoikkeuksesta, joka on ristiriidassa hallitusohjelman ravinteiden kierrätyksen tavoitteiden kanssa. Tässä raportissa selvitetään lantapoikkeuksen talous- ja ympäristövaikutuksia. Tutkimusten mukaan fosforilannoitus tuo merkittäviä sadonlisiä vain peltomaan alhaisissa fosforin viljavuusluokissa, kun korkeissa hyödyt ovat hyvin vähäisiä. Lannoituksen ohjaaminen viljavuusluokan perusteella onkin tehostanut fosforin käyttöä. Jos lannoituksen fosforimäärä ylittää kasvien tarpeen, fosforia kertyy maahan ja vesistökuormituksen riski kasvaa. Fosforin huuhtoutumiseen vaikuttaa erityisesti peltomaan helppoliukoinen fosforipitoisuus (P-luku), jonka kehittyminen riippuu pitemmän ajan fosforin ali- ja ylijäämistä pellolla. Korkeiden P-lukujen osuus on pienentynyt Suomessa tavoitellusti. Lantapoikkeus kuitenkin hidastaa korkeiden P-lukujen laskua ja ylläpitää kuormitusriskiä ilman sadonlisähyötyä. Lisäksi poikkeuksen poistaminen tukee ravinteiden kierrätyksen ja peltomaan hoidon tavoitteita ja osin vähentää ostolannoitteissa lisättävän fosforin tarvetta koko maataloussektorilla. Lantapoikkeuksen poistaminen lisää kotieläintilojen tarvitseman lannanlevitysalan tarvetta. Kuljetuskustannukset nousevat sekä tilan sisällä että suuremman luovutettavan lannan määrä takia. Poikkeuksen poisto nostaisi lannan kuljetuksen ja levityksen kustannuksia luovutettu typpi mukaan lukien kotieläintuotannossa 4,2 miljoonaa euroa. Sektoritasolla kustannusten nousu on 2–10 % tuotantosuunnasta riippuen. Koko maataloussektorin kannalta typpi siirtyy muiden tilojen käyttöön, eli kustannusta nostaa pelkästään kuljetuksen ja levityksen muutos. Maataloussektorin kannalta kustannusten nousu on näin ollen 1,7 miljoonaa euroa. Fosforikuormituksen vähentämisessä lantapoikkeuksen poisto on varsin kustannustehokas toimenpide. Koko maataloussektorille kustannus on alimmillaan 36 euroa per vältetty fosforikilo vesistöön. Kotieläinsektorille kustannus on alimmillaan 91 euroa per fosforikilo, jollei luovutetun typen arvolle saada korvausta vastaanottavilta tiloilta. Kustannukset voivat olla korkeampia, jos kuljetusmatka on pitempi kuin kaksi kertaa omien peltojen mediaanietäisyys. Turkiseläinten lannan kuljetuskustannuksiin lantapoikkeuksen poistaminen vaikuttaa vähemmän kuin vuoden 2028 alusta käyttöönotettava fosforin käyttökelpoisuuden muutos tai tuotannon mahdollinen palautuminen nykyistä korkeammalle, edeltävien vuosien tasolle. Lannan käyttöä haastaa myös tuotannon sijainti korkean kotieläintuotannon alueella.