Lihanautojen laiduntutkimuksen tausta ja tavoitteet

Lihantuotantoon kasvatettavia sonneja ei juuri laidunneta Suomessa. Sonneja pidetään huonoina ja rauhattomina laiduntajina, minkä vuoksi niiden kasvattamista laitumella ei koeta järkeväksi ja kannattavaksi. Lisäksi sonnien käsittely voi olla laitumella hankalaa ja vaarallista. Sonnien laiduntamista on tutkittu Suomessa 1970-luvulla, jolloin todettiin yli 200 kg painavien sonnien kuluttavan laitumella runsaasti aikaa ja energiaa tappeluihin ja aitojen särkemiseen. Ulkomailla lihanautojen laiduntaminen on suhteellisen yleistä, mutta laidunnuksesta tehtyjen tutkimusten tulokset ovat heikosti hyödynnettävissä Suomen olosuhteisiin, sillä ne on toteutettu pääasiassa kastroiduilla naudoilla ja liharotuisilla eläimillä. Laidunrehu on kuitenkin edullista ja parhaimmillaan laadukasta rehua. Vuosina 1995 ja 2001 laidunrehun tuotantokustannus oli 15 17 senttiä rehuyksikköä kohti, kun säilörehun kustannus oli vastaavasti 25 26 senttiä. Tämän tutkimuskokonaisuuden tavoitteena oli selvittää millaisin käytännön järjestelyin sonnien ja sonnivasikoiden laiduntaminen on mahdollista. Tutkimuksissa selvitettiin, miten laiduntaminen vaikuttaa sonnien ja sonnivasikoiden kasvuun, lihan laatuun ja naudanlihan rasvahappokoostumukseen. Käyttäytymistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää laiduntamisen vaikutuksia lihanautojen käyttäytymiseen. Vertailuryhmänä käytettiin pihatossa kasvatettuja eläimiä. Vertailemalla eläinten käyttäytymistä eri kasvatusympäristöissä pyrittiin myös selvittämään laiduntamisen vaikutuksia eläinten hyvinvointiin.