Päällekkäisviljely : Lupauksia ja pettymyksiä

Abstract

Päällekkäisviljelyssä normaalisti syyskylvöinen kasvi kylvetään jo keväällä, kasvamaan kevätkylvöisen kasvin kanssa. MTT:ssä tutkittiin vuosina 1991 2002 useissa eri kokeissa päällekkäisviljelyn edellytyksiä ja viljelytekniikkaa. Päällyskasvina viljeltiin yleensä ohraa, joka olikin tutkituista kasveista luotettavin. Syysviljoista päällekkäisviljelyssä menestyi parhaiten syysvehnä. Ohran jyväsato pieneni päällekkäisviljelyn vuoksi 1000 kg/ha. Syysviljojen sadot vaihtelivat suuresti. Hyvinä vuosina syysvehnän jyväsato oli keskimäärin alle 500 kg/ha pienempi kuin syyskylvetyn vehnän, mutta joskus päällekkäiskylvetty syysvehnä kärsi täydellisen kadon. Rukiin jyväsadon päällekkäisviljely pudotti puoleen. Päällekkäisviljelyn suurin ongelma oli syysviljan epävarma talvehtiminen. Talvehtimisvaikeudet olivat erityisen suuria, jos marras- ja joulukuun sää oli normaalia lämpimämpää. 1990-luvun loppupuolella todettiin hesseninsääsken aiheuttavan tuhoja päällekkäisviljellyissä syysviljoissa, erityisesti syysvehnässä. Tutkimusta suunnattiinkin sääskiongelman ratkaisemiseen. Hyvää kemiallista torjuntakeinoa ei kuitenkaan löytynyt, koska hyönteistorjuntaruiskutuksen ajoittaminen oli hankalaa eikä peittausaineen teho ollut riittävän pitkä. Suositeltavin kasvien yhdistelmä päällekkäisviljelyssä on kaksitahoinen ohra ja syysvehnä. Ohran siementä sopii käyttää normaalisti, mutta syysviljan siemenmäärää kannattaa vähentää kolmanneksella normaalista. Päällyskasvin puintiajaksi sopii elo-syyskuun vaihde. Talvituhosienien torjunnalla voidaan parantaa syysviljan talvehtimista. Päällekkäisviljelystä oli lupaavia kokemuksia ennen näitä kokeita. Sen avulla toivottiin vältyttävän syyskylvön ongelmilta sekä saavutettavan kustannussäästöjä ja edullisia ympäristövaikutuksia. Vaikka menetelmä näissäkin kokeissa toimi toisinaan hyvin, oli syysviljojen sato etenkin viimeisinä vuosina usein pettymys. Tämän vuoksi päällekkäisviljelystä tuskin tulee lähiaikoina merkittävää käytännön menetelmää.

In the relay intercropping of cereals a winter cereal species is sown in the spring by separate drilling immediately after or before spring cereals. The spring cereal (main crop) is harvested in the first autumn and the winter cereal (undersown crop) in the second autumn. Relay intercropping was studied in several field experiments at MTT Agrifood Research Finland in 1991-2002. The main crop was mainly barley. The most promising undersown crop was winter wheat. Relay intercropping normally decreased the grain yield of barley by about 1000 kg ha-1. The grain yield of winter cereals varied a lot. In favourable years the yield of intercropped winter wheat was on average only 500 kg ha-1 lower than the yield of autumn sown wheat, but in some years a total crop failure occurred. Relay intercropping caused a yield decrease of 50 % in rye. Overwintering of winter cereals is the greatest problem in the relay intercropping. Overwintering fails easily if November and December are warmer than normally. In the late1990 s severe damages caused by Hessian fly occurred in the relay intercropped winter cereals, especially in winter wheat. Therefore, study efforts were directed to finding solutions to pest problem. However, no suitable chemical control over Hessian fly was found since timing of insecticide spraying was difficult and the efficacy of seed treatments was too short-term. Fungicide treatment against snow mould belongs to relay intercropping. The harvest of the main crop should time in late August or early September. The most advisable combination of crops is twofold barley and winter wheat. The seed rate of barley is the same as in pure stand but the seed rate of winter wheat 60-70 % of the usual rate. Although relay intercropping has several positive aspects, the grain yield of winter cereals was disappointing. Therefore, relay intercropping will hardly be a significant sowing method in the near future.