Group management of young dairy cattle in relation to animal behaviour and welfare

Abstract

Kotieläinten käyttäytymis- ja hyvinvointitiedon tarve on jatkuvasti kasvanut. Kasvava tiedontarve liittyy lypsykarjataloudessa yksikkökoon suurenemiseen; eläimiä pidetään yhä useammin ryhmissä ja yhden hoitajan vastuulla on yhä suurempi määrä eläimiä. Tämä väitöskirja tarjoaa tietoa nuorten nautojen sosiaalisen ympäristön sekä ihmiskontaktin vaikutuksista eläinten käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Väitöskirjatyö perustuu kahteen eläinkokeeseen, jotka tehtiin ranskalaisen INRA:n ja MTT:n yhteistyönä. Ensimmäisessä kokeessa tutkittiin, ovatko pareittain kasvaneet vasikat vähemmän stressaantuneita kuin yksilökarsinassa kasvaneet ja voiko positiivinen kontakti hoitajan kanssa osittain korvata lajitoverin seuran vasikoilla. Toisessa kokeessa tutkittiin toistuvan ryhmittelyn vaikutusta pareittain kasvatettujen hiehojen sosiaaliseen käyttäytymiseen, reaktiivisuuteen, stressifysiologiaan ja kasvuun. Pareittain kasvatetut vasikat ovat yksilökarsinassa kasvatettuja vähemmän stressaantuneita, mutta hieman vaikeampia käsitellä. Hyväkään ihmiskäsittely ei korvaa lajitoverin seuraa, mutta positiivista kontaktia hoitajalta saaneet vasikat lähestyvät ihmistä nopeammin kuin minimikontaktia saaneet vasikat. Hyvä ihmiskäsittely on tehokasta sekä pari- että yksilökarsinassa kasvaneille vasikoille. Toistuvasti ryhmitellyt hiehot ovat aggressiivisempia toisilleen verrattuna hiehoihin, jotka ovat vasikasta saakka kasvaneet yhdessä. Toistuva ryhmittely vaikuttaa kuitenkin hiehojen reaktiivisuuteen vähentävästi verrattuna samojen parien kanssa kasvaneisiin hiehoihin. Ryhmäkasvatus edistää vasikoiden hyvinvointia ja ryhmittelyn tuomasta sosiaalisesta kokemuksesta on hyötyä hiehoille. Naudoilla on eri ikäkausina erilaisia sosiaalisia tarpeita, jotka tulisi tuotanto-olosuhteissa huomioida.

This work consists of two collaborative research projects between INRA (France) and MTT (Finland) that examine the influence of group management on young cattle. The first work investigated whether pair versus individual housing of calves reduces their chronic stress reactions and whether positive contacts with humans could partly compensate for a lack of contact with conspecifics. In the second work, pair-housed heifers were either repeatedly regrouped or kept with their familiar peer. The consequences of repeated regrouping on heifers social behaviour, emotional reactivity, physiology and production were analysed. Calves housed in pairs seem less stressed than calves housed individually, and regular positive contacts with a stockperson can not compensate for the lack of social partners. Pair-housed calves are less ready than their individually housed counterparts to approach humans. However, positive contacts with the stockperson make calves less fearful of people and improve handling both in the individual and pair-housing. Heifers housed in pairs and repeatedly regrouped are more aggressive between each other than heifers kept with the same penmate. However, repeated regrouping lowers heifers behavioural reactivity in comparison with rearing heifers in stable pairs. Therefore, diversity in the social environment rather than stability appears to be more advantageous for heifers. In conclusion, group housing is beneficial for the welfare of calves and a variety of social experiences with conspecifics offers advantages for heifers. Cattle of different ages seem to have different social needs that must be fulfilled to ensure their welfare.