Synteesiraportti: Kuinka tuulivoima sovitetaan yhteen metsien ja soiden käytön kanssa?

Abstract

Suomen ilmastotavoite on saavuttaa hiilineutraalisuus vuoteen 2035 mennessä, mikä edellyttää merkittäviä toimenpiteitä kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämiseksi. Tuulivoimalla on keskeinen rooli tässä siirtymässä, ja sen kasvu on ollut nopeaa: voimaloiden määrä yli kaksinkertaistui vuosien 2020 ja 2024 välillä. Hiilineutraalisuuden saavuttamisessa on kuitenkin haasteena, kuinka voidaan samanaikaisesti turvata luonnon monimuotoisuus ja kansalaisten hyväksyntä, ja kuinka tämä kaikki voidaan toteuttaa kustannustehokkaasti. Käytännön toimenpiteiden lisäksi tarvitaan politiikkakeinoja, jotka kannustaisivat maanomistajia hallitsemaan omistamaansa maata niin, että toiminta tuottaa päästövähennyksiä ja monimuotoisuushyötyjä hyväksyttävällä tavalla. Tuulivoiman ilmastohyöty koko sen 30 vuoden elinkaaren ajan on kiistaton. Vuosien 2030‒2050 aikana sen arvioitu päästövähennyshyöty fossiilisten korvaajana oli keskimäärin 230‒ 260 gCO2eq/kWh, kun taas rakentamisen ja käytön aiheuttamat päästöt on kirjallisuudessa arvioitu kahta kertaluokkaa alhaisemmiksi, 5‒7 gCO2eq/KWh. Iin kunnan esimerkkitapauksessa tuulivoiman aiheuttamat metsäkadon tuottamat päästöt olivat 0,6 gCO2eq/KWh, eli kymmenesosa rakentamisen ja käytön päästöistä. Kun turbiineille mallinnettiin optimaalisia sijoituspaikkoja metsäkadon minimoinnin ja kustannustehokkuuden näkökulmista, parhaat paikat sijoittuivat voimalinjojen läheisyyteen. Tuulivoiman metsäkatovaikutuksia, samoin kuin sen rakentamisen kustannustehokkuutta, määrää siten ainakin yhtä paljon voimajohtojen sijainti kuin se, mihin itse tuulivoimalaitokset rakennetaan. Tuulivoimalla on merkittäviä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Suomesta löytyy vain vähän vertaisarvioitua tutkimustietoa, mutta kansainvälinen katsaustutkimuksemme osoitti, että kahdessa kolmasosassa 160 tarkastellusta tapauksesta havaittiin lajien siirtymää tuulivoima-alueelta. Siirtymä ilmeni mm. muutoksina käyttäytymisessä, esiintymisessä, lisääntymismenestyksessä, lentoreiteissä ja pesimärunsauksissa. Siirtymäetäisyydet vaihtelivat huomattavasti sekä lajien välillä että niiden sisällä. Erityisesti kurjet, pöllöt, porot ja kanalinnut voivat reagoida tuulivoimaan useiden kilometrien säteellä. Petolintujen ja lepakoiden populaatiot voivat pienentyä törmäysten vaikutuksesta riippumatta siitä, tapahtuuko siirtymistä vai ei. Metsän rakennepiirteillä, kuten puiden läpimitalla ja tiheydellä on vaikutusta tuulivoiman maisema- ja meluhaittojen vähentämisessä. Metsät voivat vaimentaa melua jopa 10 dB, jos ääni kulkee puuston läpi. Siten myös metsän käsittelyllä voidaan vaikuttaa tuulivoiman aiheuttamaan häiriöön. Eri-ikäisen ja tasaikäisen metsänhoidon yhdistelmällä voitaisiin luoda metsäisempi maisema, maisemakilpi, joka lieventää tuulivoiman vaikutuksia. Maisemakilvet tarjoavat myös metsäisiä elinympäristöjä tuulivoima-alueelta pois siirtyneelle metsälajistolle. Hankkeessa tuotettuja laskelmia voidaan hyödyntää metsäsuunnittelussa ja -hoidossa. Soiden ennallistamispolulla, eli sekä suon lähtötilanteella että ennallistamisen lopputuloksella, on vaikutusta kasvihuonekaasutaseisiin, monimuotoisuushyötyihin ja vesistökuormitukseen. Käytännössä ennallistamisen on täytettävä monia samanaikaisia tavoitteita ja riskejä sekä tuettava useiden ekosysteemipalvelujen tuottamista. Alueiden valinta on tällöin hyötyjen ja haittojen kompromissi. Ennallistamisalueiden saatavuutta hankaloittaa suoalueiden hydrologinen pirstaloituminen, kirjava maanomistus sekä soiden maankäyttöön vaikuttavat ristiriitaiset ohjauskeinot, joista osa edelleen kannustaa soiden kuivatukseen. Kansalaiset tukevat ilmastopolitiikkaa ja ovat valmiita osallistumaan taloudellisesti päästövähennyksiin ja monimuotoisuuden lisäämiseen. Tuulivoima, ilmastometsätalous (jatkuvapeitteinen kasvatus, pidennetty kiertoaika) ja soiden ennallistaminen saivat kyselytutkimuksessa merkittävää hyväksyntää kansalaisilta. Tuulivoima oli sitä hyväksytympää mitä etäämmällä se asukkaista sijaitsee. Negatiivisia vaikutuksia koettiin lähialueella johtuen erityisesti ääni- ja maisemahaitoista sekä haitallisista luontovaikutuksista. Kyselytutkimuksessa testattu maisema-arvokauppa, jolla luotaisiin metsäisiä maisemakilpiä, kiinnosti sekä metsänomistajia että metsää omistamattomia kansalaisia. Soiden ennallistamisen uskottiin parantavan erityisesti luonnon monimuotoisuutta, samoin kuin ilmastometsätalouden luonto- ja maisemavaikutukset koettiin positiivisina. Näiden vaikutukset metsätalouteen ja metsäteollisuuteen nähtiin kuitenkin vähemmän myönteisinä tai jopa kielteisinä. Tuulivoima on maankäyttömuoto, jonka sijoittuminen kohdistuu Suomessa pääosin metsäisiin ympäristöihin. Siten se kilpailee yhä monitavoitteisemmaksi muuttuvasta maankäytöstä. Jos maakäytössä painotetaan vain ilmastoa, tuulivoima on ylivoimainen. Jos painotetaan monimuotoisuutta, soiden ennallistaminen ja peitteiset metsät ovat avainasemassa. Jos painotetaan taloutta, tuulivoima ja metsät ovat etusijalla, sillä ennallistamisen osalta tulonmuodostus, esimerkiksi hiili- tai biodiversiteettikaupan muodossa, on vielä alkutekijöissään. Koska kaikkia hyötyjä ei voida maksimoida yhtä aikaa, joudutaan pohtimaan, mitä hyötyjä missäkin tilanteessa painotetaan. Maanomistajat ovat tässä suhteessa avainasemassa.