Itämeren nahkiainen : Nykytieto ja sen tutkimustarpeet

Abstract

Nahkiainen on ollut taloudellisesti ja kulttuurisesti tärkeä saalislaji monissa mereen laskevissa joissamme. Suurten jokien rakentaminen kavensi nahkiaiskantojen elintilaa ja muutti sen laatua, ja lajin saaliit ovat laskeneet 1970-luvulta lähtien. Pitkään harjoitetut aikuisten nahkiaisten siirrot patojen yläpuolisille jokialueille ja viljeltyjen toukkien istutukset eivät ole palauttaneet nahkiaiskantoja hyvään tilaan. Nykyisten kannanhoitotoimenpiteiden kriittinen tarkastelu ja mahdollisten vaihtoehtoisten menetelmien arviointi ovat avainasemassa nahkiaisen ja sen kalastuksen elvyttämisessä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käsittelemme nahkiaisen ekologiaa ja elinympäristövaatimuksia sekä tuomme esille, mitä nahkiaisesta ei vielä tiedetä. Uusimman tutkimustiedon perusteella Suomessa esiintyvä pikkunahkiainen ei olisi erillinen laji, vaan pikemminkin nahkiaisesta eriytymässä oleva muoto saman lajin sisällä. Nahkiaisen elinkierron vaiheista etenkin syönnösvaellus on hyvin heikosti tunnettu, samoin kuin syyt istutuksiin perustuvien kannanhoitomenetelmien heikkoihin tuloksiin. Päivitämme nahkiaisen kokonaissaalis- ja ylisiirtotilastosarjat kattamaan ajanjakson vuoteen 2024 saakka ja pohdimme syitä saaliiden heikkenemiselle. Lopuksi ehdotamme toimenpiteitä nahkiaiskantojen tilan arvioinnin, seurannan ja kannanhoito-menetelmien tuloksellisuuden parantamiseksi. Itämeren nahkiaisen eri joissa esiintyvien kantojen keskinäisen kytkeytyneisyyden selvittäminen perimätutkimuksin mahdollistaisi lajin kannanhoitoalueiden määrittelyn tarkoituksenmukaisimmin biologiaan perustuen ja lajin monimuotoisuutta tehokkaimmin säilyttäväksi. Itämereen vaeltavien poikasten sekä aikuisena jokiin palaavien nahkiaisten määrien nostaminen saattaisi olla mahdollista selvittämällä istutusolosuhteiden, istukkaiden kasvuympäristöjen hydrologian ja vedenlaadun sekä istukkaiden itsensä ominaisuuksien merkitystä niiden selviytymiselle luonnonolosuhteissa ja elinkierron vaiheesta toiseen. Oleellisinta on muodostaa kattava kokonaiskuva nahkiaisen kaikkiin elinvaiheisiin kohdistuvista haasteista ja niihin kohdistuvien kannanhoitotoimenpiteiden tuloksellisuudesta, sillä epäonnistuminen yhdessäkin elinkierron vaiheessa tarkoittaa epäonnistumista kokonaisuudessa. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi selvittää jokikohtaisesti, mitkä tekijät toimivat nahkiaisen eri elämänvaiheiden pahimpina pullonkauloina ja muodostaa juuri kyseisiin uhkiin kohdistuvat kannanhoitotoimenpiteet.