Aurinkovoimaloiden rakentamisen vaikutuksia ilmastoon, metsiin ja metsätalouteen : Aurinkometsä -hankkeen loppuraportti 2. painos

Abstract

Aurinkovoiman ilmastovaikutukset Aurinkometsä -hankkeessa kahden case-tarkastelun (Paiholan ja Kyyrönsuon suunnittelualueet) ja asiantuntijatyön pohjalta arvioitiin aurinkovoimaloiden rakentamisen, siitä aiheutuvan maankäytön muutoksen sekä energiantuotannon vaikutuksia. Tarkastelu painottui erityisesti ilmastovaikutuksiin. Työn tuloksena esitellään elinkaariarviointiin (LCA) pohjautuva menetelmä, jonka avulla aurinkovoimalan rakentamisen kokonaisilmastovaikutukset arvioitiin. Sitä varten määritettiin alueille suunniteltujen aurinkovoimaloiden tuottaman sähkön elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt, joiden perusteella laskettiin aurinkosähkön kokonaispäästökerroin (kg CO2e/MWh). Puuston ja maaperän hiilivaraston muutokset laskettiin kahdessa eri skenaarioissa: 1. Alueelle rakennetaan aurinkovoimala ja 2. Business-as-usual eli nykyinen maankäyttö (metsätalous) jatkuu. Pienimmät päästöt syntyvät, kun alue on luonnostaan vähäpuustoinen (niukkaravinteinen) eli kasvupaikka on karu ja sen maa- tai metsätalouskäyttö on vähäistä, jolloin syntyy vähän hiilivuotoa. Turvemaiden osalta haitallisia vaikutuksia syntyy silloin, jos alueen vesitaloutta muutetaan niin, että päästöt lisääntyvät. Esimerkiksi ojittamattomia turvemaita ei kannata kuivata aurinkovoimalan rakentamisen takia. Tulokset osoittavat, että aurinkovoimalla (Paihola 41,1 kg CO2e/MWh, Kyyrönsuo 63,9 kg CO2e/MWh), kuten muillakin fossiilittomilla energianlähteillä tuotetun sähkön kasvihuonekaasupäästöt ovat vain murto-osa fossiilisella energialla tuotetun sähkön päästöistä (esim. maakaasu, öljy, hiili 700–1 000 kg CO2e/MWh). Tulosten perusteella on selvää, että aurinkovoima on yksi vähäpäästöisistä energiamuodoista siitä huolimatta, että maankäytön muutokset, mukaan lukien hiilivuoto, kasvattavat aurinkovoiman päästökerrointa. Tämän vuoksi aurinkovoiman tuottama, fossiilisen energian korvaamisella saavutettava ilmastohyöty on moninkertainen voimalan rakentamisen aiheuttamiin päästöihin verrattuna. Aurinkovoima vs. metsätalous Verrattaessa maa- ja metsätalousalueiden maankäyttöä aurinkosähkön tuotantoon yhteenvetona tarkastelussa nousivat mm. seuraavat näkökohdat: Aurinkovoimalalla on kolme erilaista maankäyttötarvetta: 1) rakennuspaikka (voimala-alue), 2) huoltotieyhteydet ja 3) sähkönsiirtoyhteydet sähköverkon sähköasemalle. Näistä vain voimala-alueen perustaminen perustuu puhtaasti vapaaehtoiseen sopimukseen maanomistajan kanssa. Voimala-alueen toimijalle muodostuu tie- ja sähkönsiirto-oikeudet, jotka muodostavat lunastuslain perustein korvattavia tulonmenetyksiä ja käyttörajoitteita muille maanomistajille. Lunastuslaki on parhaillaan uudistumassa. Pellot aurinkovoimala-alueena eivät vuokrattuina oikeuta viljelijätukiin, mutta hallintaoikeuden säilyttävillä sopimuksilla viljelijätukien saaminen on mahdollista. Metsissä saatetaan periä alueelle myönnettyjä metsätalouden tukia takaisin. Maanvuokratulot ovat vielä vuonna 2024 sekä maatalousmaan että metsän osalta maataloustuloa, joka ilman maatalouden nettovarallisuutta on ansiotuloa. Vuodesta 2025 alkaen maanvuokratulot ovat lakimuutoksen vuoksi pääomatuloja. Metsätaloudessa Kyyrönsuon (140 ha) tuoton arvio on ennen veroja 70–160 euroa/ha/vuosi ja Paiholan (55 ha) 230–280 euroa/ha/vuosi tulevien vuosikymmenien aikana. Ne vastaavat 3,3–3,5 prosenttia tuottoa ennen veroja metsäkiinteistön arvioidulle markkina-arvolle. Molempien tilojen markkina-arvot vastaavat suuruusluokaltaan noin yhden hehtaarin aurinkopaneeli-investointia. Sähköntuottajan maanvuokrana mitattu maksukyky aurinkovoimalan maa-alueesta näyttäisi muodostuvan melko pienellä positiivisella riskillä noin kymmenkertaiseksi verrattuna metsätalouden tuottoon. Aurinkosähkön myyntihinnan vaihteluissa on lisääntyvää epävarmuutta aurinkosähkötuotannon kasvaessa. Vuokrataso on ilmeisesti toistaiseksi kilpaillut menestyksekkäästi pellonvuokrien kanssa. Ainakin osa aurinkosähkön tuottajista pyrkii ensisijaisesti ostamaan ja toissijaisesti vuokraamaan voimala-alueet maanomistajilta. Monimuotoisuus Aurinkovoiman monimuotoisuusvaikutuksista on toistaiseksi vain vähän tutkimustietoa, ja Suomesta se puuttuu kokonaan. Seuraavassa luetellaan aurinkovoiman rakentamisen vaikutuksia kansainvälisten tutkimusten pohjalta: • Metsäympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen rakentamisen seurauksena: muutokset fysikaalisessa ympäristössä • Mahdollinen aitaus aiheuttaa kulkuesteen monille maanisäkkäille • Muutokset mikroilmastossa: paneelien aiheuttamat varjostuksen, lämpötilan ja kosteuden vaihtelut, jotka vaikuttavat mm. kasvillisuuteen, kukintaan ja pölytykseen. • Jos linnut, jotka käyttävät vettä laskeutumis- ja nousuympäristönä, erehtyvät luulemaan aurinkopaneelialueita vesiympäristönä, niiden törmäyskuolleisuus voi lisääntyä. • Ekologinen ansa hyönteisille: paneelien heijastama polarisoitu valo voi erehdyttää jotkut vesihyönteiset munimaan paneeleihin, jolloin koko niiden jälkeläistö tuhoutuu. Keinoja, joilla aurinkovoimaa ja monimuotoisuutta voidaan sovittaa yhteen: • Sijainninohjaus: Aurinkovoimalat sijoitetaan alueille, jotka eivät ole monimuotoisuuden kannalta tärkeitä. Tällaisia alueita voivat olla maatalousmaat, teollisuusalueet tai jo ennestään heikentyneet ekosysteemit, joissa voimaloiden rakentaminen aiheuttaisi vähemmän häiriöitä. Metsäympäristöjä, joissa aurinkovoiman aiheuttamat muutokset ovat suurimmat, tulisi välttää. • Alueen monikäyttö: aurinkopaneelien alla voidaan myös kasvattaa pölyttäjälajistoa suosivaa kasvillisuutta, mehiläistarhausta aurinkovoimakentille, normaalia korkeammat paneelirakenteet sallivat esimerkiksi lampaiden laiduntamisen paneeleiden alla. Hiilikartta Hankkeen yhtenä tavoitteena oli selvittää työkaluja, joilla voidaan arvioida maankäytön muutoksesta aiheutuvia ilmastovaikutuksia. Hankkeessa testattiin paikkatietopohjaista Kaavoittajan hiilikartta -työkalua, jonka tarkoituksena on tukea kuntia ja kaavoittajia arvioimaan kaavoituksessa tehtävien päätösten vaikutuksia hiilivarastoihin ja -nieluihin. Puuston hiilivaraston muutosten osalta tulokset olivat varsin hyvin linjassa Aurinkometsä -hankkeen laskelmien kanssa. Sen sijaan maaperän hiilivaraston muutosten osalta Hiilikartta- ja Aurinkometsä -laskelmien erot olivat suuremmat, mikä pääosin johtunee eri lähtöaineistoista, joita laskennoissa käytettiin. Hiilikartan kehitystyö jatkuu edelleen ja keskeisimpiä tulevaisuuden kehityskohteita ovat nimenomaan uusiutuvan energian maankäyttövaikutusten arvioinnin parantaminen.