Monimuotoisuuden turvaaminen ja organisaatioiden välinen yhteistyö METSOn verkkokysely metsäkeskuksille, alueellisille ympäristökeskuksille ja metsänhoitoyhdistyksille

Abstract

Raportissa tarkastellaan metsäkeskusten ja alueellisten ympäristökeskusten sekä metsänhoitoyhdistysten näkemyksiä metsien monimuotoisuuden turvaamisen keinovalikoimasta ja sen kehittämistarpeista sekä yhteistyön kehittämisestä eri organisaatioiden välillä monimuotoisuuden turvaamisessa. Aineisto koottiin verkkokyselyllä vuonna 2006.Monimuotoisuuden turvaamisen keinovalikoiman monipuolisuutta, mutta toisaalta myös sen yksinkertaistamista sekä sulauttamista osaksi normaalia metsäammattilaisten ja ympäristöviranomaisten toimintakäytäntöä pidettiin tärkeänä. Pysyviä vapaaehtoisia keinoja pidettiin tärkeimpinä monimuotoisuuden turvaamisessa lähes kaikkien elinympäristöjen osalta. Ympäristökeskuksissa kannatettiin enemmän pysyviä suojelukeinoja kun taas metsäammattilaiset painottivat voimakkaammin määräaikaisia keinoja, kuten luonnonarvokauppaa. Ennallistamiseen suojelualueilla suhtauduttiin myönteisemmin kuin ennallistamiseen talousmetsissä, erityisesti metsäammattilaisten keskuudessa. Olemassa olevan lahopuuston säästämistä pidettiin ennallistamis- ja luonnonhoitokeinoista tarpeellisimpana. Monimuotoisuuden turvaamisessa ja keinoissa halutaan ottaa nykyistä laajemmin huomioon myös yhteiskunnallisia tekijöitä, kuten maaseudun elinvoimaisuuden säilyminen ja maisemanhoito ja kulttuuriarvot. Monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvien työtehtävien katsottiin sopivan parhaiten ympäristö- ja metsäkeskuksille sekä joiltain osin metsänhoitoyhdistyksille. Vaikka usean organisaation mukana olo koettiin olevan metsänomistajalle ja itse sopimusprosessin toteuttamiselle hankalana, sopimusten pysyvyys ja määräaikaisuus muodosti jakajan eri organisaatioiden välille: pysyviin sopimuksiin liittyvien tehtävien katsottiin kuuluvan ympäristökeskuksille ja määräaikaisiin liittyvien tehtävien pääasiassa metsäammattilaisille. Yhteistyöhankkeiden, tiedotuksen ja koulutuksen lisäämisen katsottiin vähentävän organisaatioiden välisiä ennakkoluuloja ja helpottavan yhteistyön syntymistä ja tiedon, osaamisen ja kokemusten jakamista. Yhteistyö eri metsäammattilaisten, ympäristökeskusten, metsänhoitoyhdistysten, ympäristöjärjestöjen ja maanomistajien kanssa nähtiin ylipäänsä tärkeänä monimuotoisuuden turvaamisessa. Erityisesti tiedon kulkuun ja tietokantojen yhteiskäyttöön metsä- ja ympäristöviranomaisten välillä toivottiin parannusta.