Maatalous menestyy, maaseutu menettää?: tapaustutkimus Etelä-Pohjanmaan maataloudesta

Abstract

Tutkimus koskee käsityksiä Etelä-Pohjanmaan maataloudesta ja sen kehittämisen lähtökohdista toimijoiden näkökulmasta. Kysymystä jäsennetään yhtäältä maatalouden monivaikutteisuuden, toisaalta kahden erilaisen kehittämisstrategian käsitteiden avulla. Monivaikutteisuuden tilannesidonnaisuus ja maatalouden erilaiset kehittämismahdollisuudet korostavat aluetason dynamiikkaa maatalouden kehittämisessä. Analyysin lähtökohdaksi otetaan erottelu perusmaatalouden kehittämisstrategiaan ja maaseudun kehitystä painottavaan maa-talousstrategiaan, jotka molemmat ilmentävät maatalouden monivaikutteisuutta, siihen sisäl-tyviä ulkoisvaikutuksia ja julkishyödykkeitä. Strategioissa heijastuu myös alueiden omaehtoinen kehittämistyö. Tutkimuksessa selvitetään, miten Etelä-Pohjanmaan maatalous ja sen kehittämislähtökohdat nähdään suhteessa kyseisiin strategioihin. Haastattelujen perusteella perusmaatalouden kehittäminen näyttää Etelä-Pohjanmaalla olevan keskeinen maatalouden kehittämisen lähtökohta. Maatalouden tehtävänä nähtiin raaka-aineen tuottaminen maakunnassa sijaitseville elintarvikealan yrityksille. Perusmaatalouden kehittäminen koettiin kuitenkin ristiriitaisena. Huoli maaseudun elinvoimaisuuden murenemisesta välittyi kaikista haastatteluista. Pieni osa haastateltavista luotti maaseudun kehittämistä painottavaan maatalousstrategiaan. Silti kaikki haastateltavat katsoivat Etelä-Pohjanmaan maatalouden tulevaisuuden perustuvan maakunnan ominaispiirteisiin, elintarvike-tuotantoon ja sitä tukevaan maatalouteen sekä yhteisymmärrykseen niiden kehittämisen tarpeellisuudesta. Vaikka maaseudun kehittämistä pidettiin tärkeänä, hanketyön lähtökohtana nähtiin perusmaatalouden kehittäminen. Arviot ohjelmaperusteisesta maaseudun kehittämistyöstä maaseudun kehittämistä painottavan maatalousstrategian näkökulmasta kertovat kyseisten ohjelmien rajallisuudesta maaseudun elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Maaseudun kehitystä painottavan maatalousstrategian edistäminen edellyttää nykyistä mittavampaa panostamista maaseudun kehittämiseen. Lopuksi tutkimuksessa pohditaan julkishyödykkeiden tuotantoa sekä maaseutualueiden erilaistumista. Tutkimuksen perusteella maaseutualueiden erilaistuessa perusmaatalous vahvistaa asemiaan Etelä-Pohjanmaalla. Toistaan poikkeavat julkishyödykkeiden tuotantolähtökohdat edellyttävät erilaisuutta myös julkishyödykkeiden tuotantoa tukevilta politiikan välineiltä.

The study examines the development of agriculture and its premises in South Ostrobothia province by exploring the views of the agricultural development practitioners in the area. The approach of the study bases on multifunctional agriculture and on two distinct agricultural development strategies, the agro-industrial strategy and the rural development strategy. Both strategies have multifunctional implications by producing different kind of external effects and public goods. As the multifunctional agriculture has varying spatial implications and a choice has to be made between different kind of development strategies, the role of local and regional dynamics in the development of agriculture are highlighted. Chosen development strategies can be considered partly as a result of endogenous development. The aim of the study is to analyse how agriculture and its premises are perceived in South Ostrobothia province in terms of these development strategies. According to the interviews made in this study, the development of agriculture in South Ostrobothia province is strongly based on the agro-industrial strategy. Many of the interviewees have adopted this development strategy. The role of South Ostrobothian agriculture was considered to be the producer of raw material to the food industry located in the province. At the same time, the development of agriculture is considered contradictory. All the interviewees were worried about the harmful implications of the agro-industrial strategy on the viability of rural areas. The minor part of the interviewees relied on the possibilities of the rural development strategy. However, everyone believed that the special features of the province, agriculture, food industry and linkages between them as well as the mutual understanding of their importance offer the most promising way to develop South Ostrobothian agriculture. According to the interviews the factual project work in developing agriculture is primarily based on the agro-industrial strategy, even though the promotion of rural development was considered important. The interviewees stated that the rural development programs are not sufficient in developing rural areas. The implementation of the rural development strategy requires more comprehensive commitment from the policy-makers in order to contribute to the rural development. The concluding chapter of the study discusses the production of public goods and the differentiation of the countryside. The study indicates that within the differentiating countryside the agro-industrial strategy is strengthening its position in South Ostrobothia. Hence, also agricultural policy should be more spatialised in order to promote the production of public goods in the differentiating rural space.