Syrjäytymisvaara ja hanketoiminnan mahdollisuudet maatiloilla : esimerkkeinä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen maakunnat

Abstract

Tutkimuksessa on selvitetty maatilojen syrjäytymisvaaraa ja kehitetty kriteereitä, joilla uhkaa syrjäytymisestä voidaan tarkastella. Hanketoiminnan osalta tutkimus kohdistuu kolmeen Länsi-Suomen maakuntaan: Etelä-Pohjanmaahan, Keski-Pohjanmaahan ja Keski-Suomeen. Syrjäytymisessä on yleensä kyse moniongelmaisuudesta, johon liittyvät esimerkiksi kulutuksesta ja tuotannosta syrjäytyminen, heikentynyt terveys sekä sosiaalisten yhteyksien vähäisyys ja passivoituminen. Syrjäytymisvaarassa olevien maatilojen määrää on mahdoton ilmaista tarkkoina lukuina. Tämä johtuu sekä selkeiden syrjäytymisuhkaa kuvaavien kriteereiden puutteesta että syrjäytymistuntemuksien subjektiivisuudesta. Tutkimuksessa syrjäytymisvaaraa arvioitiin vuoden 2000 maatilojen verotusaineiston pohjalta. Tarkastelukriteereinä käytettiin maatilan kokonaistuloja, poistoja ja investointeja. Tulosten perusteella noin joka kahdestoista aktiivi-ikäisen viljelijän omistama tila voidaan luokitella syrjäytyneeksi tai vähintäänkin syrjäytymisuhkan alla eläväksi. Tutkimuksen erityiskohteena olevissa maakunnissa syrjäytymisvaarassa olevien maatilojen suhteellinen osuus on suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Suurin vaara syrjäytymisestä on pinta-aloiltaan pienillä ja iäkkäiden viljelijöiden omistamilla maatiloilla. Kaikkiaan Suomessa on 5 000-6 000 syrjäytymisvaarassa olevaa maatilaa. Syrjäytymisuhanalaisten tilojen mahdollisuudet kohentaa itse asemaansa ovat vähäiset. Tuotannon ja tilakoon kasvattamista tai muuhun yritystoimintaan suuntautumista rajoittavat sekä viljelijöiden henkilökohtaiset ominaisuudet että maatalous-politiikan säännökset. Työllistymistä tilan ulkopuolella vaikeuttavat koulutuksen ja ammattitaidon puutteet sekä maaseudun pitkät etäisyydet ja työmarkkinoiden kapeus. Yleinen sosiaaliturva ja luopumisjärjestelmät eivät liioin jousta riittävästi pystyäkseen tarjoamaan apua läheskään kaikille syrjäytymisvaarassa oleville maatiloille. Monelle viljelijälle ainoaksi mahdollisuudeksi jää tinkiä sekä omasta kulutuksesta että maatilansa kehittämisestä. Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen hanketoimijoiden näkemysten mukaan syrjäytymisvaarassa olevia maatiloja on vaikea tai mahdoton tavoittaa nykyisillä hankemuodoilla. Vaikka syrjäytymisen uhka tiedostetaan, hanketoimijat eivät itsekään jaksa uskoa, että hankkeilla juurikaan pystyttäisiin saavuttamaan passiivisia tiloja. Näkemykset vahvistavat käsitystä siitä, että syrjäytymisvaarassa olevilla maatiloilla asuvien ihmisten toimeentulomahdollisuudet on järkevämpää pyrkiä turvaamaan sosiaaliturvaa kehittämällä kuin hanketoimintaa uudelleen suuntaamalla.

The study was concerned with the farms' risk of exclusion and criteria for assessing the risk. For the part of project work the study focuses on three regions in western Finland: South Ostrobothnia, Central Ostrobothnia and Central Finland. Exclusion usually involves multiple problems, including exclusion from consumption and production, weak health, and lack of social contacts and participation. It is impossible to give any exact numbers of farms threatened by exclusion, both because of the lack of clear criteria indicating the risk and the subjective nature of the emotional aspects of exclusion. In the study the risk of exclusion was estimated on the basis of the taxation data on farms for 2000. The economic criteria were the total income, depreciations and investments of farms. Based on the results about every twelfth farm owned by a working age farmer may be considered excluded or under the risk of exclusion. In the regions this study was specifically concerned with the proportional share of farms threatened with exclusion is higher than on Finnish farms on average. The risk is the greatest on small farms owned by older farmers. The total number of farms at risk of exclusion in Finland is 5,000-6,000. The possibilities of farms threatened by exclusion to improve their situation on their own are very small. Increasing the production or farm size or starting up new activities is limited due to both the personal characteristics of the farmers and the rules of agricultural policy. Employment outside the farm may be difficult because of lack of training and professional skills, long distances and narrow labour markets. The general social security, support for early retirement and other arrangements for giving up production are not flexible enough to provide sufficient assistance to all farms that are threatened with exclusion. For many farmers they only option seems to be to reduce consumption and neglect the development of the farm. According to people involved in the projects in South Ostrobothnia, Central Ostrobothnia and Central Finland, the farms threatened with exclusion cannot be reached by means of the current types of projects. Even if the risk of exclusion may be acknowledged, the actors do not believe that the projects could reach the passive farms. This supports the view that the livelihood and living conditions of people on farms threatened with exclusion should be improved by developing the social security rather than by reorienting the project work.