Ruokohelven kalkitus- ja lannoituskokeet

Abstract

Maatalouden tutkimuskeskuksen Pohjois- Pohjanmaan tutkimusaseman toimesta Limingan Hirvinevalla käynnistettiin vuonna 1995 tutkimus, jossa selvitetään turpeen nostosta vapautuneen suon kalkitus- ja lannoitustarvetta ruokohelven viljelyssä. Vaikka turvemaan pH oli koetta perustettaessa vain 4,5, kalkitus ei merkitsevästi suurentanut ruokohelven satoa. Sen sijaan magnesiumpitoisen kalkkikivijauheen sijasta käytetty puuntuhka ja teräskuona lisäsivät ruokohelven satoa 1520 ja 1350 kg/ha. Puuntuhkalla ja teräskuonalla oli ilmeisesti muutakin kuin kalkitusvaikutusta. Etenkin puuntuhka sisältää runsaasti kasveille käyttökelpoisia ravinteita. Viljavuustutkimuksen tulkintaohjeissa turvemaalle asetettu pH-tavoite heinäkasvien viljelyssä on 5,2. Tätä voidaan pitää tavoitteena myös ruokohelven viljelyssä turvesuolla. Aloitettaessa ruokohelven viljelyä suolla, jossa ei ole ollut aiemmin kasvinviljelyä, tarvittava kalkkimäärä on 7 8 t/ha. Ensimmäisenä satovuonna ruokohelpi kasvoi turvesuon pohjalla yllättävän hyvin ilman typpilannoitusta, mikä osoittaa, että turpeesta vapautui typpeä kasvien käyttöön melko runsaasti. Maksimisatoon päästiin 60 kg typpilannoituksella. Peltoviljelyssä rehuviljan typpilannoitukseksi turvemailla riittää 60 kg/ha. Sama typpimäärä riittänee myös ruokohelven lannoitukseen käytöstä poistetulla polttoturvesuolla. Edellytyksenä kuitenkin on, että kivennäismaan päällä on riittävän paksu turvekerros ja turve on tarpeeksi maatunutta. Se, missä määrin ruokohelven kevätkorjuu vähentää fosfori- ja kaliumlannoitustarvetta, ei ole pääteltävissä yhden vuoden koetulosten perusteella. Ensimmäisenä satovuonna rehunurmien viljelyyn suositelluilla fosfori- ja kaliummäärillä saatiin suuremmat sadot kuin puolitetuilla määrillä.

In 1995 the North Ostrobothnia Research Station of the Agricultural Research Centre of Finlamd launched a study at Liminka Hirvineva to establish the need for liming and fertilization of a cut-away peatland for the cultivation of reed canary grass. The first results of this study are now ready. Although the pH of the peatland was only 4.5 when the study started, liming did not significantly increase the yield of reed canary grass. Instead, the wood ash and steel slag used to replace magnesiumcontaining limestone powder increased the yield of reed canary grass by 1520 and 1350 kg/ha. Wood ash and steel slag clearly had other effects besides liming. Wood ash, in particular, contains an abundant quantity of nutrients useful for plants. The pH target set for peat soil in the cultivation of grasses is 5.2. This can also be considered as the target in the cultivation of reed canary grass on cut-away peatlands. When the cultivation of reed canary grass is started on previously uncultivated cut-away peatlands, the lime level should be 7 8 t/ha. In the first harvest year, reed canary grass grew surprisingly well without nitrogen fertilization, showing that the peat released nitrogen in fair abundance for the use of plants. The maximum yield was obtained with 60 kg of nitrogen fertilizer. In the field cultivation, 60 kg/ha of nitrogen fertilizer is sufficient for the cultivation of fodder grain on peat soils. The same nitrogen level is also sufficient for the fertilization of reed canary grass on cut- away peatland. There must, however, be a sufficiently thick layer of peat on the mineral soil and the peat must be sufficiently decomposed. The extent to which the spring harvest of reed canary grass decreases the need for phosphorus and potassium fertilization cannot be judged by the results of one year only. In the first harvest year, higher yields were obtained with the phosphorus and potassium levels recommended for fodder grasses than with halved levels.