Lypsykarjataloudesta tulevan ympäristökuormituksen vähentäminen

Abstract

Hankkeessa tutkittiin ruokinnan vaikutusta lehmänlannan fosfori- ja typpimääriin. Lisäksi tutkittiin, miten laitumelta, ulko- ja jaloittelutarhoista tulevaa vesistökuormitusta voidaan vähentää, sekä maitohuoneen jätevesien puhdistamista kemiallisesti saostamalla. Lannan typpi- ja fosforimääriin voidaan jonkin verran vaikuttaa lypsykarjan ruokinnalla. Esimerkiksi sonnan fosforimäärä kasvaa, jos ruokinnassa lisätään väkirehun osuutta säilörehun kustannuksella. Rehun valkuaispitoisuuden nostaminen puolestaan nostaa typen eritystä virtsassa. Kun maidontuotantoa tehostetaan lisäämällä väkirehun osuutta ruokinnassa, erityisesti fosforin - mutta myös typen - eritys maitokiloa kohti lisääntyy. Jos väkirehu sisältää runsaasti fosforia, olisi fosforin saantia vähennettävä fosforia sisältävistä kivennäisrehuista. Lehmien laidunalueilla havaittiin runsasta fosfori- ja typpikuormitusta siellä, missä oli eläinten paljaaksi kuluttamia paikkoja. Näiltä alueilta tulevaa ravinnekuormitusta voitaisiin vähentää poistamalla aika-ajoin ruokintajätteet, sonta ja ylin maakerros. Nautojen kasvatuksessa käytetyt ulkotarhat ja ulkoiluun tarkoitetut jaloittelutarhat tulisi rakentaa niin, ettei niistä pääse valumavesiä ympäristöön eikä ympäristön vesiä tarhoihin. Lypsylehmät pitävät pehmeästä kuoriketarhasta enemmän kuin asfalttipohjaisesta jaloittelutarhasta, joka saattaa olla liukas talvella. Kuoriketarhasta tulee vähemmän fosfori- ja typpikuormitusta kuin asfalttipohjaisesta tarhasta. Toimiva ratkaisu on tarha, jossa on kiinteä pohja kovemman kulutuksen alueille ja pehmeä vaihtopohja yleisempään oleskeluun. Maitohuonejätevedet sisältävät usein runsaasti fosforia. Ferrisulfaattisaostus yhdessä selkeytyksen tai suodatuksen kanssa vähentää fosforin ja tukkivien aineiden määrää niin, että jätevesi voidaan tämän jälkeen puhdistaa esimerkiksi pajupuhdistamossa.

The effect of diet on the amounts of phosphorus (P) and nitrogen (N) in manure was studied in dairy cows. In addition, the environmental loading from pasture, feedlots and exercise yards and from the purification of wastewater from milk rooms was investigated. It is possible to minimise faecal P excretion on dairy farms. Results showed that P utilisation for milk production decreased as P intake increased. P excretion in faeces rose when the proportion of concentrate in relation to the proportion of silage was increased. As P overfeeding is very common on dairy farms, there is no need to add high amounts of P in the form of mineral mixtures. Results showed that increasing dietary crude protein content increased N excretion in urine, since dietary crude protein content was negatively related to N utilisation. In dairy cow pastures, high P and N load areas were particularly noticeable in areas where the vegetation was worn away by the animals. The high load from these critical source areas can be reduced by removing feed residues, dung and the affected upper soil layer. The construction of feedlots for outdoor feeding and yards for daily exercise requires good planning. Run-off waters from a feedlot and exercise yard must not be directed into surface waters without purification. Additionally, water from surrounding areas must be prevented from entering the lot or yard. Dairy cows preferred bark-coverd area to an asphalt area, which was slippery in winter. The loads of P and N in waters were smaller from a bark-covered area than from an asphalt area. It is advisable to design the yard so that the area covered with soft material can be blocked off whenever it becomes too wet. In all cases, the area around doors and feeding facilities should have a dense surface. The phosphorus content in wastewater from milk rooms often proved very high. Using ferric sulphate precipitation and clarification, P and clogging material content in the wastewater become low enough for treatment in a willow field or a soil filter area.