RIBESCO-hankkeella herukoiden pohjoiset geenivarat talteen

Abstract

Pohjois-Eurooppa on herukoiden (Ribes) luonnonvaraista esiintymisaluetta ja maailman johtava herukantuotannon alue. Pohjoisten herukoiden perimässä on viljelyn ja lajikejalostuksen kannalta arvokkaita ominaisuuksia, kuten talven- ja hallankestävyys, myöhäinen kukinta-aika ja lyhyt hedelmien kehitysaika. Herukoiden on osoitettu sisältävän useita ihmisen terveyttä edistäviä yhdisteitä. Kahdeksan Itämeren maata tekee Suomen johdolla yhteistyötä marjakasvien geenivarojen säilyttämiseksi. MTT koordinoi herukkalajien musta-, puna- ja valkoherukka sekä karviainen geenivarojen kuvaamista ja säilyttämistä edistävää RIBESCO-hanketta. Suomen lisäksi mukana ovat muut Itämeren alueen EUmaat: Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Viro. Nelivuotiseen projektiin osallistuvissa tutkimuslaitoksissa ylläpidetään nyt noin 1000 kasvikantaa mustaherukasta, yli 500 kantaa karviaisesta ja yli 300 kantaa puna- ja valkoherukasta. Euroopan komission tukemassa, neuvoston asetuksella (EY) N:o 870/2004 perustettuun maatalouden geenivarojen säilyttämistä, kuvaamista, keräämistä ja käyttöä koskevaan yhteisön AGRI GEN RES -ohjelmaan kuuluvassa RIBESCO-hankkeessa haasteena on herukoiden geenivarojen arvokkaimpien osien tunnistaminen ja pohjoiseurooppalaisen ydinkokoelman perustaminen säilytyksen turvaamiseksi. Hankkeessa on jo luotu yhteinen ohjeistus eri maihin kerättyjen herukkakantojen laadun kuvaamiseen. Kerätyt tiedot kasvikantojen biologisista, tuotannollisista ja kemiallisista ominaisuuksista tallennetaan tietokantaan, joka avataan eri maiden tutkijoiden ja kasvinjalostajien käyttöön. Kokoelmissa olevien kasvikantojen sukulaissuhteet määritetään molekyylibiologisin menetelmin, joilla selvitetään kasvien perinnöllinen muuntelu. Samalla lajikkeiden aitous varmistuu ja toisinnot paljastuvat. Tiedoista kootaan DNA-tunnisterekisteri. Kasvimateriaalin arvokkain osa pääsee herukoiden pohjoiseurooppalaiseen ydinkokoelmaan. Valinta perustuu sekä kasvien laatuun ja laajaan geneettiseen vaihteluun että esimerkiksi kulttuurihistoriallisiin seikkoihin. Valinnat tehdään sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Arviolta noin 10 % alkuperäisestä kerätystä materiaalista tulee valituksi ydinkokoelmaan. Ydinkokoelma tullaan säilyttämään hajautetusti eri maissa ensivaiheessa istutuksina pelto- oloissa. Laboratoriosäilytys tapahtuu solukkoviljelmien avulla. MTT:ssä käytetään myös kryosäilytystä eli syväjäädytystä, jolloin kasvusolukot säilytetään lähes -200 ºC pakkasessa.