Suuret pihatot - eläinten hyvinvointi, lypsyn työnmenekki, työolot ja ympäristönhoito

Abstract

Hankkeessa tutkittiin karjan hyvinvointia ja tilan hygieniatasoa, lypsyn ja puhtaanapitotöiden työnmenekkiä, sekä viljelijän jaksamista ja työympäristöä 20 suuressa lypsykarjapihatossa. Tilan ympäristönhoitoa ja eläinten hyvinvointia tutkittiin ProAgria Maaseutukeskusten Liiton karjatilan ympäristömittarilla. Tutkimuksen pihatot olivat suurempia, uudempia ja nopeammin karjakokoaan kasvattavia kuin vertailupihatot. Maidon keskituotos ja solupitoisuus ja lehmien poistoikä eivät poikenneet muista pihatoista. Vasikoiden hyvinvointiin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Poikimakarsinoita käytettiin vähän, ja vasikoiden kuolleisuus oli korkeampaa ja kasvu heikompaa kuin vertailukarjoissa. Jalkasairauksien tilastointia olisi myös kehitettävä. Tilojen omassa kirjanpidossa jalkavikoja oli seitsenkertainen määrä terveystarkkailun kirjauksiin verrattuna. Koneellistetussa pihatossa asemalypsyyn kuluu ainakin puolet navettatöihin käytetystä ajasta. Lehmien liikkuminen ja lypsyn sujuvuus tuottavat suuria eroja pihattojen välille. Jos lehmä saadaan tulemaan lypsyasemalle puhtaana ja vapaaehtoisesti, ja lypsystä selviäisi yksi työntekijä, tila voisi säästää navettatöissä vuosittain useita henkilötyökuukausia, ehkä neljäsosan työajasta. Työympäristö navetoissa on parantunut ja työn fyysinen kuormittavuus lypsytyössä vähentynyt. Sen sijaan nuorkarja hoidetaan usein vanhassa navetassa, jossa työskentelyolosuhteita ei ole riittävästi parannettu. Viljelijän henkinen kuormittuneisuus on lisääntynyt ja työtyytyväisyys ja työn ilo heikentyneet EU-aikana. Karjatilan ympäristömittarin mukaan ympäristönhoito oli tiloilla hoidettu hyvin. Esimerkiksi lantavarastojen ja jaloittelutarhojen mitoitus sekä kunto oli hyvä tai erinomainen 80 %:lla tiloista. Maitohuonejätevedet johdettiin pääsääntöisesti lietesäiliöön. Ongelmia oli lannan levityksessä, asuinrakennuksen jätevesien käsittelyssä sekä keräyskelpoisen jätteen uusiokäytössä.

Projektet undersökte boskapens välbefinnande och gårdarnas hygieniska nivå, arbetsåtgången vid mjölkning och renhållningsarbete samt odlarens orkande och arbetsförhållanden på 20 stora mjölkgårdar med lösdriftsfähus. Lösdriftsfähusen i undersökningen var större, nyare och antalet djur ökade i snabbare takt än på de gårdar som utgjorde jämförelseobjekt. Den genomsnittliga mjölkproduktionen, cellhalten och åldern för kornas utmönstring avvek inte från de andra gårdarna med lösdriftsfähus. Större uppmärksamhet borde ägnas åt kalvarnas välbefinnande. Kalvningskättar användes i liten utsträckning, och kalvarnas dödlighet var större och tillväxten sämre än bland de jämförda kreatursbestånden. Också statistiken över bensjukdomar borde utvecklas. I gårdarnas egna bokföringar fanns anteckningar om bensjukdomar sjufalt fler än i de anteckningar som gjorts av den veterinärmedicinska tillsynen. I ett maskinellt lösdriftsfähus tar stationsmjölkningen åtminstone hälften av den för ladugårdsarbete använda tiden i anspråk. Kornas rörelsescheman och snabbheten i mjölkningen innebär stora skillnader mellan olika gårdar. Ifall kon kommer till mjölkningen ren och frivilligt, och en enda person sköter mjölkningen, kan gården årligen spara in flera personarbetsmånader i ladugårdsarbetet, rentav en fjärdedel av arbetstiden. Arbetsmiljön i fähusen har förbättrats, och mjölkningsarbetet är inte längre lika fysiskt belastande. Däremot sköts unga kreatur ofta i en äldre ladugård, där arbetsförhållandena inte har förbättrats tillräckligt. Den psykiska belastningen på odlarna har ökat, och tillfredsställelsen och glädjen med arbetet har försämrats sedan EU-medlemskapet. Enligt ProAgria Landsbygdscentralernas Förbunds Miljömätaren för kreatursgårdar hade gårdarna skött sin miljövård väl. Exempelvis dimensioneringen av gödselupplag och djurens vistelseområden samt deras skick var goda eller utmärkta på 80 % av gårdarna. Spillvattnet från mjölkrummet leddes i regel till en slamuppsamlingsbassäng. Problem förekom med gödselspridningen, hanteringen av bostadsbyggnadens avloppsvatten samt återvinningen av cirkulerbart avfall.