Metsäisten luontotyyppien tunnistaminen ja hyvän tilan määrittäminen

Abstract

Selvityksen tavoitteena oli ehdottaa kriteerit, joiden avulla tunnistetaan metsäiset luontotyypit (boreaaliset luonnonmetsät, harjumetsät, lehdot, puustoiset suot) ja arvioidaan niiden tila (hyvässä/ei hyvässä tilassa) Natura-verkoston ulkopuolisilla alueilla. Lisäksi arvioitiin valtakunnan metsien inventointiaineiston (VMI) ja Suomen metsäkeskuksen metsävaratiedon hyödyntämis- ja kehittämismahdollisuuksia metsäisten luontotyyppien tunnistamisessa ja hyvän tilan arvioinnissa. Selvityksessä tunnistettiin potentiaaliset metsänkäsittelyt, joilla voidaan edistää luontotyypin hyvän tilan saavuttamista sekä arvioitiin metsänkäsittelyssä tarvittavia muutoksia suhteessa metsänhoitosuosituksiin. Metsäisten luontotyyppien hyvän tilan saavuttamisesta aiheutuvia ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia arvioitiin yleisellä tasolla. Boreaalisten luonnonmetsien tunnistamiskriteerit ovat samat kuin niiden hyvän tilan kriteerit. Boreaalisille luonnonmetsille ehdotetut kriteerit vastaavat pääosin Natura-inventointiohjetta, mutta vanhojen metsien, nuorten sukkessiovaiheiden ja kuolleen pystypuuston ja eri lahovaiheiden maapuuston määrää koskeviin kriteereihin ehdotettiin täsmennyksiä. Harjumetsille esitellään neljä erilaista tulkintaa: 1) ominaispiirteiden, kasvillisuuden ja lajiston perusteella määritellyt harjumetsät, 2) geologisin perustein määriteltyjen valorinteiden metsät (etelä- ja länsirinteet), 3) geologisin perustein määriteltyjen harjujen metsät (sisältäen kaikki ilmansuunnat), ja 4) kaikkien jäätikköjokimuodostumien metsät, sekä niitä kuvaavia tunnistamis- ja hyvän tilan kriteereitä. Lehdoille ehdotetut tunnistamiskriteerit vastaavat Natura-luontotyyppioppaan ja Natura-inventointiohjeen määrittelyjä. Sen sijaan kaikkiin ehdotettuihin hyvän tilan kriteereihin tehtiin täsmennyksiä näihin ohjeistuksiin verrattuna. Puustoisten soiden osalta Natura-luontotyyppioppaaseen ja Natura-inventointiohjeessa esitettyihin tunnistamisen ja hyvän tilan kriteerien määrittelyihin ehdotetaan täsmennystä lukuun ottamatta suotyyppiä ja minimilatvuspeittävyyden raja-arvoja. Metsäisten luontotyyppien metsänkäsittelyssä on tärkeää tunnistaa käsittelyt, joilla on mahdollista parantaa luonnon tilaa sekä käsittelyt, joita voidaan toteuttaa hyvässä tilassa olevilla esiintymillä talousmetsissä. Luonnonhoito, yhdistelmät suojelun ja metsänkäsittelyn välillä sekä suojelu ovat keskeisiä toimenpiteitä turvata luontotyypeille ominaisia piirteitä ja lajiston säilymistä. Osaa tässä raportissa ehdotetuista kriteereistä voitaisiin hyödyntää poimintakriteereinä, kun VMI:n aineistoista arvioidaan metsäisten luontotyyppien kokonaisalaa ja niiden hyvässä tilassa olevaa pinta-alaa. Osaa ehdotettujen kriteereiden määritelmistä olisi kuitenkin vielä tarkennettava. Lisäksi joitakin kriteereitä koskien VMI edellyttää kehittämistä. Metsäisiä luontotyyppejä ja hyvässä tilassa olevia metsäisiä luontotyyppejä ei tällä hetkellä pystytä poimimaan Metsäkeskuksen metsävaratiedosta ehdotettuja kriteereitä hyödyntäen. Tulevaisuudessa kaukokartoitukseen perustuvat menetelmät kehittyvät ja aineistot tarkentuvat, minkä ansiosta niiden hyödyntämismahdollisuudet luontotyyppien tunnistamiseen ja hyvän tilan määrittämiseen paranevat. Metsäisten luontotyyppien ennallistamisen ekologisia ja taloudellisia vaikutuksia tarkasteltiin laadullisesti yleisellä tasolla. Boreaalisten luonnonmetsien uhanalaisille lajeille kriittisimmät rakennepiirteet ovat vanhojen metsien, vanhojen puiden ja lahopuun väheneminen. Harjumetsissä ja muissa paahdeympäristöissä puuston osittaisella poistamisella ja kivennäismaan paljastamisella pystytään elvyttämään erikoistuneiden kasvilajien heikentyneitä esiintymiä. Lehtojen aluskasvillisuudelle tärkeimpiä uhkia ovat kuusettuminen ja lehtipuun väheneminen, kun taas muu eliöstö kärsii lahopuun puutteesta. Puustoisten soiden ennallistamisen lajistovaikutukset kytkeytyvät rakennepiirteissä (esim. vesitalous, puusto, kasvillisuus, mikroilmastolliset tekijät) tapahtuviin muutoksiin. Metsäisten luontotyyppien ennallistamisen taloudelliset vaikutukset sekä kustannusten että hyötyjen näkökulmasta voivat olla Suomessa merkittävät. Metsäisten luontotyyppien tilan parantamisen taloudelliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka suuri pinta-ala on kysymyksessä, kuinka paljon työpanosta vaaditaan sekä kuinka paljon ja millä tavalla rajoitetaan maankäyttöä. Taloudelliset vaikutukset koostuvat toteuttamiskustannusten lisäksi vaikutuksista esimerkiksi puuntuotantoon, metsäsektorin arvonlisään, työllisyyteen, kiinteistöjen arvoihin sekä luontomatkailuun ja virkistyskäyttöön.