Raakun mahdollisuudet Karjaanjoella : Mustionjoen jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) kuormitustekijöiden moninäkökulmainen kestävyysarviointi

Abstract

Tässä raportissa kuvataan Karjaanjoen vesistön Mustionjoen raakkupopulaation (<i>Margaritifera margaritifera</i>) menestymisen edellytyksiä koskevan tutkimuksen päätulokset. Tutkimus toteutettiin osana Freshabit Life IP -hankkeetta. Tutkimuksessa arvioitiin kolmella kestävyysarvioinnin mallinnustyökalulla valuma-alueen maataloudesta ja maataloustuotteista aiheutuvaa kuormitusta veteen ja kuormituksen vaikutusta vedenlaatuun. Mallinnustyökalut olivat INCA-valuma-aluemalli, RUSLE-eroosiomalli ja maataloustuotteiden (ohra ja nurmi) elinkaariarviointi (LCA). Mallinnusten tuloksia tulkittiin erikseen ja suhteessa toisiinsa johtopäätösten ja toimenpidesuositusten tekemiseksi. Vedenlaadun osalta tuloksia verrattiin kirjallisuudesta saatuihin raakun olosuhdevaatimuksiin ja siltä pohjalta arvioitiin, missä kohtaa Mustionjokea raakku voisi parhaiten menestyä. Lisäksi tehtiin kokeellinen tutkimus nuorten raakkujen selviämisestä Mustionjoessa. Tulosten mukaan raakuille parhaassakin paikassa Mustionjoen vedenlaatua pitäisi vielä parantaa. Luonnonhoitopeltojen lisääminen oli mallinnetuista menetelmistä paras laskemaan sekä nitraatti- että fosforikuormitusta, mutta myös muita toimenpiteitä on syytä harkita, kuten huomion kiinnittäminen Mustionjokeen tulevan veden laatuun sekä suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen rakentaminen sopiviin kohteisiin. Eroosion vähentäminen on yksi keskeisimmistä keinoista parantaa raakun olosuhteita Mustionjoella, koska se vaikuttaa sekä veden että joen pohjan laatuun. Eroosiomallinnuksen mukaan koko Mustionjoen valuma-alue on lähtökohtaisesti eroosioherkkää aluetta. Eroosiontorjunnan toimenpiteitä pitäisi kohdentaa systemaattisesti ja monitasoisesti, jotta kuormitus vähenisi tehokkaimmin. Eroosiota pitäisi siis tarkastella ja torjua eri mittakaavoissa – esimerkiksi osavaluma-alueella, yksittäisellä peltolohkolla ja peltolohkon sisällä. Hankkeessa tuotetut aineistot tukevat tällaista tarkastelua, mutta kohdistamisen optimoinnista tarvitaan lisää tutkimusta. Hankkeessa tunnistettuja keskeisiä yleisemmän tason eroosionvähennyskeinoja olivat toimenpiteiden kohdistaminen Storängsbäckenin sivu-uoman osavaluma-alueelle, peltojen talviaikainen laaja-alaisesti toteutettava kasvipeitteisyys ja suojavyöhykkeet alueilla, joissa korkean eroosioriskin alueet rajautuvat vesistöihin. Lisäksi tunnistettiin, että tarvitaan peltolohkomittakaavassa eriytyviä paikallisempia ratkaisuja, jotka kohdistuvat peltolohkojen sisällä oleviin eroosioriskikohtiin, kuten korkeuskäyrien suuntainen kyntö. Peltojen riskikohteiden tunnistamisessa voidaan käyttää tässä työssä tuotettuja eroosiokarttoja ja maanviljelijöiden asiantuntemusta. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden vaikutus näkyi myös tuotetason ympäristövaikutusten arvioinnissa, jonka mukaan nurmen ravinnehuuhtoumat (per ha) ja rehevöittävä potentiaali (PO4 ekv per kg tuotetta tai per ha) olivat ohraa pienemmät. Käytännössä joen tilanteen paraneminen edellyttää, että myös ympäristökorvausjärjestelmä ja vesistön suojelu- ja kunnostustoiminta tukevat toimenpiteiden tehokasta kohdistamista. Eroosiontorjunnan kannalta on hyvä, että toimenpiteet edistävät pitkällä aikavälillä myös viljeltävän maan tuottavuutta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista ja vähentävät maatalouden ilmastovaikutusta. Kasvatuskokeen aikana raakut selvisivät herkästä poikasvaiheestaan hyvin ja kasvoivat jopa hieman odotettua enemmän, vaikka vedenlaatu istutuspaikoissa ei kaikilta osin täyttänyt kirjallisuudessa esitettyjä kriteerejä. Kasvatuskoe herättikin uusia kysymyksiä: 1) onko raakku joustavampi vedenlaadun suhteen kuin kirjallisuudessa on yleisesti esitetty, 2) missä määrin raakulle sopivien habitaattien katoaminen on estänyt raakkupopulaation elpymisen, kun vedenlaatu on tietyiltä osin pikkuhiljaa parantunut, ja 3) missä määrin on kyse siitä, että raakkuyksilöt ovat liian huonokuntoisia lisääntyäkseen. Nämä asiat vaativat lisätutkimusta. Hankkeen perusteella ei saatu varmuutta Mustionjoen raakkukannan selviämiselle, tai sen ehdoille. Sille kuitenkin saatiin vahvistusta, että raakkukanta ei selviä ainakaan ilman monipuolisia ja laajoja toimenpiteitä. Vesistökunnostusta tekevien tahojen lisäksi viljelijät ovat keskeinen toimijajoukko, joka voi parantaa raakkujen mahdollisuuksia Mustionjoella. Hyvin suunnattujen maatalouden tukitoimenpiteiden ohella viljelijä- ja tuotekohtaiset elinkaariarvioinnit voisivat kannustaa viljelijöitä parannuksiin, koska niillä voidaan todentaa toimenpiteiden tehokkuus ja viljelijät voivat niiden avulla myös viestiä tekemistään edistysaskeleista.