Kesantojen merkitys pesimälinnustolle

Abstract

Tämä artikkeli on katsaus työryhmämme tutkimuksiin, joiden perusteella voidaan arvioida kesantojen merkitystä linnustolle. Lisäksi artikkelissa hyödynnetään vastaavia ulkomaisia tutkimuksia. Suomen maatalousympäristöjen maisemarakenne on muuttunut suuresti maatalouden erikoistumisen sekä tuotannon ja maankäytön tehostumisen seurauksena. Nurmien ja laitumien niukentumisen vuoksi peltolohkojen välinen kasvustovaihtelu ja viljelykierron monipuolisuus ovat vähentyneet. Tämä on vaikuttanut merkittävästi lintuyhteisön koostumukseen ja eri lajien kantojen kehitykseen. Kesannot kompensoivat näitä elinympäristömenetyksiä. Nimenomaan kesantojen merkitystä linnuille ei ole erikseen tutkittu. Tutkimusten lähestymistavat ja kysymyksenasettelut ovat poikenneet toisistaan, mutta niille on kuitenkin ollut yhteistä maisemarakenteen merkityksen analysointi. Kesannointia on harjoitettu pellonkäyttömuotona sekä itsenäisesti että osana laajempaa ruohomaiden kokonaisuutta, johon sisältyvät myös nurmet ja laitumet. Kesannoilla on osoitettu olevan merkitystä monille maatalousympäristön pesimälajeille. Hyötyviä lajeja ovat ainakin kiuru, niittykirvinen, pensastasku, töyhtöhyyppä ja isokuovi sekä mahdollisesti peltosirkku. Eri lajit tosin hyötyvät lyhyt- ja pitkäaikaisista kesannoista eri tavoin. Kesannointi lisää lintuyhteisön lajimäärää, kokonaisrunsautta ja diversiteettiä. Artikkelissa selvitetään tulosten ja osin julkaisemattomien havaintojen pohjalta myös kesantojen määrää, perustamistapaa ja hoitoa. EU-jäsenyyden aikana erilaisia kesantoja on ollut yli viidennes peltoalasta, kun mukaan luetaan muu viljelemätön peltoala. Kesantoalasta puolet koostuu lyhytaikaisista, kiertävistä CAP-kesannoista. Tilanne on ollut ilmeisen hyvä, sillä maatalousympäristön lintuyhteisön köyhtyminen näyttää pysähtyneen, vaikka jotkin lajit edelleen vähenevätkin. Luontaisesti syntyvät kesannot ovat lintujen kannalta parhaita, eikä kesantoja tulisi perustaa ainakaan siten, että kasvustoista muodostuu kovin tiheitä ja reheviä. Pitkäaikaisia kesantoja ei pitäisi erityisesti hoitaa, ja linnuille on eduksi, kun kesannoille kasvaa pensasryhmiä ja vähäalaisia pensaikkoja. Lyhytaikaisia kesantoja voidaan hoitaa niittämällä, mutta niitto tulisi tehdä vasta heinäkuun jälkeen, kun lintujen pesintäkausi on ohi.

Importance of set-asides for breeding farmland birds is reviewed on the basis of our research into determination by landscape factors of the assemblage composition and abundance and changes of individual species. The landscape structure of Finnish farmland has greatly changed as a result of agricultural specialization and diversification, and increasing efficiency of production and land-use. Decline of animal husbandry and, consequently, amount of grassland has led to decreasing crop variation among fields and breadth of crop rotation. The breeding bird assemblage has responded with great changes of most of species during former decades. During the past decade, set-asides have compensated former losses of grass crops. The importance of set-asides for birds has not been addressed specifically, but set-asides (separately or as a part of grassland) have been one of the factors used in many analyses of the effects of landscape structure on birds. The set-asides play a role in determination of occurrence and abundance of many species, including the skylark, meadow pipit, whinchat, ortolan bunting, lapwing and curlew, but the species differentially make use of short-term and long-term set-asides. Set-asiding increases the number of species, total abundance and diversity of the assemblage or its functional subsets. The amount, method of foundation and management of set-asides is assessed on the basis published results and unpublished observations. During the Finnish membership in the EU, different kinds of set-asides have occupied over a fifth of Finnish farmland (non-cultivated field area of agricultural statistics included), and half of that has been rotational. This proportion has obviously been satisfying as it seems that the former negative development of the entire bird assemblage has ceased although some species are still declining. Naturally regenerating vegetation seems be most favourable for birds; foundation with sowing should not result in a dense sward. Long-term set-asides need no special management, and allowance of bushes benefits birds. Short-term setasides can be managed by mowing, but this should not be done before August to secure breeding success of birds.