CAP-uudistuksen vaikutukset kasvintuotantoon

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin CAP-tuen irtikytkemisen eri vaihtoehtojen vaikutusta viljelijän tuotantopäätöksiin tilatasolla sekä kasvintuotantoon koko maatalouden tasolla Tuen irrottaminen tuotannosta parantaa sellaisten viljelykasvien ja pellonkäyttömuotojen suhteellista kannattavuutta, joiden CAP-tuki on ollut viljojen tukea alhaisempi, tai jotka eivät ole aikaisemmin saaneet CAP-tukea lainkaan. Suomessa keskeinen kysymys on, kuinka paljon vilja-alasta siirtyy kesannolle tai nurmelle. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että jos CAP-peltokasvituen perusosa irrotetaan tuotannosta, mutta kuivauskorvausta ei, vilja-ala ei muutu. Jos kuitenkin kaikki CAP-peltokasvituki irrotetaan tuotannosta, se siirtänee pitkällä aikavälillä 10-20 % vilja-alasta kesannolle. Suomen vilja-ala saattaisi alentua pitkällä aikavälillä nykyisestä lähes 1,2 miljoonasta hehtaarista noin 950 000 hehtaariin, eli samalle tasolle kuin se oli runsaan kesannoinnin vuoksi vuosina 1994-1995. Muutos olisi suurin keskimääräistä heikkotuottoisemmilla viljelysmailla ja tiloilla, joilla tuotantokustannukset ovat keskimääräistä korkeammat. Peltoa siirtyisi nautakarja- ja maitotiloilla jossain määrin myös viljalta nurmelle, mutta nurmiala kokonaisuudessaan edelleen alenisi nykyisestä. Vilja-alan pieneneminen ei kuitenkaan vähentäisi maataloustuloa, vaan se alentaisi ensi-sijaisesti rehuviljan vientitarvetta. Rehuviljaa riittäisi edelleen tyydyttämään kotimaisen tarpeen eikmuutoksella olisi oleellista vaikutusta rehuviljan hintaan. CAP-peltokasvituen täydellisellä irrottamisella taattaisiin tukioikeuksien säilyminen samalla tasolla, vaikka tuotannon määrä vähenisi ja tuotannosta poistuisi heikkolaatuista peltoa. Vaikka heikkotuottoisella maalla tai erityisen korkeiden kustannusten tiloilla kannustin investoida viljan tuotantoon heikkenisi, suurella pääosalla tiloja kannustin tuottaa viljaa ei olennaisesti heikkenisi muiden tuotantoon sidottujen tukien vuoksi, ja myös sen vuoksi, että pelto olisi kuitenkin pidettävä viljelykunnossa irrotetun tuen saamiseksi. Nämä seikat huomioiden rajakustannus viljantuotannon jatkamiseen ei ole suuri. Kannattavuuskirjanpidon kustannusaineisto osoittaa merkittäviä kustannussäästöjä tuotantoyksikköä kohti suurilla yli 50 hehtaarin tiloilla verrattuna pieniin alle 30 hehtaarin viljatiloihin. Sen vuoksi suuntaus suurempiin tilakokonaisuuksiin ja tehokkaaseen työnkäyttöön viljantuotannossa jatkuu kaikilla CAP-pelto-kasvituen vaihtoehdoilla. Rukiin interventiojärjestelyjen päättyminen voi alentaa merkittävästi rukiin hintaa ja vähintäänkin lisätä sen hintavaihtelua EU:n sisämarkkinoilla. Rukiin suhteellinen kannattavuus alenee selvästi muihin viljoihin nähden. Rukiin osalta tarvittaisiin edelleen tuotantosidonnaista tukea, mikäli sen viljelyala halutaan säilyttää nykyisenä.

In the reformed Common Agricultural Policy (CAP) of the EU support is no longer paid on hectare basis. The decoupling area based CAP-support from production increases the relative profitability of all crops which have not been eligible for CAP support earlier. In Finland, the CAP-reference yields vary between 2.3-3.4 tons per hectare and the level of CAP support paid per hectare is relatively low. The other area based supports schemes, like LFA- and environmental support as well as some national support, remain largely tied to production. In addition, farmers have to keep land in good condition in order to receive decoupled support. Hence, the cost of continuing crop production after decoupling the CAP support is relatively low, considering other production linked supports. Consequently, decoupling CAP area support is not likely to have any drastic effects on Finnish crop production or use of agricultural land. Especially, if the specific grain drying support, paid in Finland and in the northern part of Sweden, remain coupled to production one cannot reasonably expect any changes in crop production in Finland. However, if also the grain drying support were decoupled then the overall grain area, according to our research results, would decrease by 20%, i.e. from the current 1.2 million hectares to 0.9-0.95 million hectares in the next ten years. This would diminish the feed grain production and gradually cease the oversupply and exports of feed grain from Finland. However, the domestic feed grain supply would still cover domestic demand. The set-aside area would simultaneously increase from 0.2 million hectares up to 0.5 million hectares in Finland. The change in crop production and land use, however, would not affect agricultural income at all, because only marginal land, which produces low crop yields, would be left as set-aside. There would be no change in land usage on lands with average or high crop yields. Hence, the CAP reform and reduction of oversupply would have a positive impact on grain markets in Finland. The decreasing grain area would also mean lower level of production linked supports for tax payers without any loss of farm income. However, rye cultivation would cease as a result of CAP reform which will cease intervention purchases of rye. The resulting drop of rye prices would make rye clearly a relatively uncompetitive and unprofitable crop in Finland if no other production linked support will be established for rye. These conclusions were derived from farm level production decision methods and a mathematical regional sector model used in the analysis.