Laajamittaisen luomutuotannon teknologia - taloudellinen toteutettavuus ja ekologinen kestävyys

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin luonnonmukaisen tuotannon yleistymisen esteitä ja keinoja esteiden poistamiseksi. Lisäksi tarkasteltiin luomutuotannon mahdollisuuksia vähentää maatalouden ravinnekuormitusta ja hyödyntää uusiutuvia resursseja. Luomuviljelyä pidetään työläämpänä tuotantomuotona kuin tavanomaista tuotantoa. Viljelykierron takia luomutilan on vaikeampi erikoistua ja saavuttaa niitä suurtuotannon etuja, joita on vastaavan kokoisella tavanomaisella tilalla. Lisäksi tavanomaisen tuotannon kemialliset panokset on korvattava mekaanisella työllä ja biologisella typensidonnalla. Tässä tutkimuksessa laadittujen tilamallien mukaan samankokoisilla tavanomaisilla ja luomutiloilla työmenekki on hieman yllättävästi melko samansuuruinen siirtymävaiheen jälkeen. Tuotantokustannukset sen sijaan ovat luomutuotannossa 20 100 % suuremmat. Jos tavoitteena on tuottaa molemmilla tuotantomuodoilla sama tuotemäärä, lisääntyvät peltoalan tarve sekä työmäärä luomussa selkeästi. Mikäli uusia tuottajia haluttaisiin saada luomuun taloudellisin perustein, olisi luomun lisähintoja tai tukea korotettava. Yleisesti käytetyissä ympäristövaikutusten mittaustavoissa havaittiin vakavia puutteita, jotka suosivat voimaperäistä tuotantoa. Tilojen välinen yhteistyö mahdollistaa luomutilojen erikoistumisen, mutta tilojen muodostama kokonaisuus säilyy silti monipuolisena. Työaikasäästöt ovat suurimmat yhteisten karjarakennusten tai viljelykiertojen avulla. Tuotantokustannukset saattavat laskea jopa 40 % yhteistuotannon avulla. Tuotantosuuntien välinen tilayhteistyö voi vähentää merkittävästi viljelyn aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Nykyinen ympäristötukijärjestelmä ei kuitenkaan kannusta yhteistyöhön. Tutkimuksessa esitetään muutamia tukimalleja, joiden avulla tuotantoa voitaisiin ohjata ympäristöystävällisemmäksi. Tukijärjestelmän monimutkaisuutta ei kuitenkaan saisi lisätä, sillä jo nyt se on viljelijöiden mukaan yksi luomutuotannon suurimpia ongelmia.

The aim of this work was to find obstacles in the way of ecological farming and find solutions to them. In addition, some aspects of reducing agricultural nutrient loading and improving the utilisation of renewable resources with help of ecological farming were reviewed. Ecological farming is often seen as being more labour-intensive than conventional farming. Because of the dependence on crop rotation a high degree of specialisation and economies of scale cannot be reached as in conventional farming. In addition, some external chemical inputs must be replaced by work in ecological farming. According to the farm models built in this work, there is no clear difference in the demand for labour between conventional and organic farms after the conversion period as long as the farms are of equal size. However, production costs are 20-100% higher in organic farming. A larger field area and more working hours are needed in organic farming to achieve the same production level. It is obvious that more economic support or a higher premium price is needed to motivate new farmers to convert to ecological farming. However, a higher production level more often than not causes more negative environmental impacts compared to a lower intensity. The present evaluation methods are not really able to indicate this and an alternative evaluation method is presented. Co-operation between farms allows for specialisation even though the whole system is diverse enough for ecological production. Close co-operation, that is, collective buildings for livestock and collective crop rotations, saves the most working hours. The reduction of production costs can be up to 40%. Integration between crop farms and livestock farms clearly reduces negative environmental impacts. However, the present environmental policy in agriculture does not support it. Some suggestions to support more environmentally friendly production are given. The support system must be kept flexible and simple enough - too complicated a system is seen by farmers as one of the main difficulties in ecological farming.