Siemenperunassa esiintyvän harmaahilseen vaikutus perunan kasvuun

Abstract

Siemenperunan harmaahilseisyyden vaikutusta perunan kasvuun, sadon määrään ja laatuun tutkittiin kenttäkokeessa Jokioisissa vuosina 1996 1999. Kokeen kylvösiemen lajiteltiin harmaahilseen perusteella neljään luokkaan: hilsevioitusta alle 5 %, noin 30 %, 50 % ja 75 % siemenmukulan pinnasta. Siemenmukulan hilseisyys ei sanottavasti vaikuttanut perunan taimettumiseen eikä mukulasadon määrään. Tautisimmat mukulaerät tuottivat hiukan vähemmän versoja kuin terveimmät. Kesällä tauti levisi mukulasatoon kaikkein nopeimmin siemenmukuloista, joiden pinnasta 30 % oli hilseen vioittamaa. Sadonkorjuun jälkeen siemenerien väliset erot sadon tautisuudessa tasoittuivat ja hilsettä esiintyi hyvin runsaasti riippumatta kylvösiemenen tautisuudesta.

The effect of silver scurf severity in seed potato on growth and yield quality and quantity was studied in a field experiment in 1996 1999. The seed was classified into four categories on the basis of silver scurf severity: 5%, 30%, 50% and 75% of skin affected. Silver scurf on seed tubers did not decrease emergency or yield. The lowest number of shoots/plant were developed by the most severely damaged seeds. The disease made the most vigorous progress in daughter tubers during the growing season, 30% of the skin of the mother tuber being damaged by silver scurf. After harvest, the differences in disease severity between different seed lots disappeared rapidly during storage and the yield was severely attacked by silver scurf irrespective of the disease severity in seed potato.