Metsätilamarkkinoiden aktivointi

Abstract

Kansallisen metsästrategian 2015 tavoitteena on luoda edellytyksiä yritysmäisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiselle parantamalla tila- ja metsänomistusrakennetta. Tavoitteena on metsätilakoon kasvattaminen, mikä edellyttää myös toimivia metsätilamarkkinoita metsätilojen lisämaan hankkimiseksi. Yksityisten omistamat metsätilat vaihtavat omistajaa pääosin suvun sisäisesti: perintöinä, lahjoina tai kaupoilla. Vapailta markkinoilta pääosan metsätilastaan on hankkinut noin 15 prosenttia metsänomistajista.

Maa- ja metsätalousministeriö pyysi joulukuussa 2015 Luonnonvarakeskusta tekemään selvityksen metsäverotuksen kehittämistarpeista metsätilamarkkinoiden aktivoimiseksi.

Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että Suomessa pitää välttää sellaisten kannustinjärjestelmien rakentamista, jotka nykyisestään lisäisivät metsätilojen kysyntää. Lisäkysyntä johtaisi metsäkiinteistöjen hintojen nousuun mutta todennäköisesti lisäisi tilakokonaisuuksien pirstomista. Toimenpiteet varainsiirtoveron keventämiseksi, metsävähennyksen laajentamiseksi vähennysrajaa nostamalla tai vähennyksen tuloutuksen poistaminen tilaa myytäessä eivät sen vuoksi ole suositeltavia.

Sen sijaan metsävähennysoikeuden selkeyttäminen nykyisestään olisi perusteltua. Yhteisomistustiloilla metsävähennyksen laskenta tulisi muuttaa osakaskohtaiseksi nykyisen tilakohtaisuuden sijaan, jolloin yksittäisen osakkaan vastikkeellinen saanto koituisi hänen, eikä koko yhtymän hyödyksi. Se muuttaisi osakkaiden välisten metsätilan osuuksien kauppaa oikeudenmukaisemmaksi ja lisäisi osuuksien kauppaa. Samalla metsävähennysoikeus olisi myös perusteltua laajentaa luonnollisten henkilöiden omistamille henkilöyhtiöille (avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö), joille vähennysoikeuden epääminen on selvä verohaitta. Osakeyhtiöille metsävähennysoikeutta ei tulisi laajentaa.

Maa- ja metsätilakokonaisuuksien tarjontaa olisi mahdollista lisätä metsätalouden MYELvakuutuksen pakollisuuden merkittävällä laajentamisella. Sen vastapainona olisi perintö- ja lahjaveron sukupolvenvaihdoshuojennus, joka helpottaisi myös lahjanluonteisten kauppojen tekoa. Keinoyhdistelmä aikaistaisi sukupolvenvaihdoksia, mutta toisaalta pakollinen eläkevakuuttaminen lisäisi myös metsätilojen tarjontaa markkinoille. Nämä keinot vaikuttaisivat epäsuorasti myös kuolinpesien vähenemiseen.

Luovutusvoittoveron huojennus metsätiloille voisi lisätä tarjontaa, mutta se tulkittaisiin todennäköisesti yksipuoliseksi toimintatueksi metsätaloudelle. Huojennus saattaisi olla mahdollinen määräaikaisena, jos se kattaisi metsämaan ohella myös peltomaan, tai kaikki kiinteistöt. Tosin markkinoiden toiminnan kannalta pysyvä huojennus olisi parempi ratkaisu.

Passiivisten kuolinpesien purkamiseksi markkinoille on vaikea kehittää toimivia verokeinoja, sillä jos niillä ei ole metsätaloudellista toimintaa, ei niillä myöskään ole tuloja, joihin mahdolliset veron kiristykset tai kannusteiden heikennykset vaikuttaisivat. Kuolinpesien suhteen on syytä käyttää epäsuoria keinoja, jotka vähentävät niiden muodostumista, sekä kuolinpesien purkamista edistävää neuvontaa.