Lajikkeiden reaktiot kasvunsääteisiin voivat äärioloissa yllättää

Abstract

Lajikkeiden reaktiot kasvunsääteisiin voivat äärioloissa yllättää Etelä-Pohjanmaan tutkimusasemalla selvitettiin vuosina 1999-2001 kasvunsääteiden sopivuutta uusilla ohralajikkeille. Valmisteita käytettiin suositellun annoksen ylin määrä. Tavoitteena oli saada esiin lajikkeita, jotka ovat erityisen herkkiä kasvunsääteiden vaikutuksille, myöskin epäedullisille. Monitahoisista lajikkeista johdonmukaisimmin käsittelyihin reagoi Erkki. Sen sato lisääntyi Ceronella ja Terpalilla jokaisena koevuotena. Modduksen keskiarvo oli Erkillä nollatulos: sato lisääntyi kahtena vuonna ja väheni ensimmäisenä koevuonna. Kunnarilla tulos oli samansuuntainen, vuosittainen vaihtelu vain oli hiukan Erkkiä suurempi Monitahoisista lajikkeista herkimmäksi kasvunsääteille osoittautui tässä koesarjassa Jyvä-lajike. Se reagoi ruiskutuksiin pahimmillaan reiluilla sadonalennuksilla. Selvä johtopäätös on, että Jyvä-lajikkeella kasvunsääteiden annostelussa täytyy olla varovainen. Tässä kokeessa käytetyt annokset olivat Jyvälle liian suuria. Useimmilla kaksitahoisilla lajikkeille kasvunsääteiden vaikutus satoon oli melko lähellä nollaa. Saatiin joko muutaman kymmenen kiloa sadonlisätystä tai -alennusta. Yleensä Terpalin vaikutus oli hiukan positiivinen kun taas Moddus hiukan nipisti satoa. Muutamalla lajikkeella saatiin sadonlisäystä. Epävarmuutta johtopäätöksiin tuo se, että nämä lajikkeet olivat yleensä kokeissa vain vuoden. Selvimmät sadonlisäykset kasvunsääteillä saatiin aikaan vuonna 2001 Wikingettillä ja Luberonilla. Myös linja Bor 94169, jonka koevuodet olivat 1999-2000, tuotti sadonlisäystä. Eräs sysäys tälle koesarjan aloittamiselle olivat käytännön kokemukset Saanalle kasvunsääteillä aiheutetuista vahingoista ja sadonalennuksista. Näiden tulosten mukaan tämä nopeasti suosituksi tullut lajike ei ole poikkeavan herkkä vioittumaan kasvunsääteistä. Itse asiassa vanhan Kympin- reaktiot olivat hyvin samanlaiset kuin Saanan. Kaksitahoisilla lajikkeilla tähkän täydellinen esiintulo lehtitupesta kestää melko pitkään. Kun luonnostaan lyhytkortisen lajikkeen korren kasvua hidastetaan kasvunsääteellä, saattavat tähkät jäädä tyveltään osittain lehtitupen sisään tuleentumiseen asti. Tulokset osoittivat kuitenkin selvästi, ettei tähkän ulostulon astetta voi pitää minkäänlaisena ennusmerkkinä käsittelyn vaikutuksista satoon tai laatuun. Ei siis ole mitään syytä hermostua, vaikka osa tähkistä jää tuppeen. Jälkiversonta on näkyvin epäonnistumisen merkki kasvunsääteen käytössä. Kasvunsäädekäsittelyjen seurauksena jälkiversonta lisääntyi kaksitahoisilla lajikkeilla. Monitahoisilla lajikkeilla oli havaittavissa vain pientä, käytännössä merkityksetöntä jälkiversonnan lisääntymistä. Kokeessa käytetyillä annoksilla Cerone ja Terpal lisäsivät jälkiversontaa Moddusta enemmän.