Kemilohi : Isohaaraan palaavan lohipopulaation koko ja lohien hakeutuminen kalateihin vuonna 2021

Abstract

Kemijoen vesistön vaelluskalakantojen hoito perustuu pitkälti velvoiteistutuksiin, mutta askeleita vaelluskalakantojen luonnonkierron elvyttämiseen on otettu. Joen alimman padolle, Isohaaraan, on rakennettu kalatiet molempien vesivoimalaitosten yhteyteen. Myös joen toiseksi alimmalle voimalaitokselle, Taivalkoskelle, rakennetaan kalatie lähivuosien aikana. Kalateiden lisäksi vesistön vaelluskalakantoja on pyritty elvyttämään mm. aikuisten lohien ylisiirroilla sekä vapaana virtaaville jokialueille tehdyillä mäti- ja poikasistutuksilla. Niin Kemijoen velvoiteistutusten tuloksellisuudesta kuin Isohaaran kalateiden toimivuudesta ja merkityksestä liikkuu tällä hetkellä hyvin erilaisia näkemyksiä ja uskomuksia. Tutkittua tietoa asiasta on sangen vähän. Kemijoen nykyisen istutushoidon tuloksellisuuden arvioiminen, ja toisaalta myös Isohaaran kahden kalatien toimivuuden ymmärtäminen edellyttävät tietoa Kemijokisuuhun, Isohaaran voimalaitoksien alapuolelle, hakeutuvan lohipopulaation koosta. Kemilohi -tutkimushankkeessa selvitettiin kesällä-syksyllä 2021 Kemijoen Isohaaran padon alapuolelle nousevan istutuksiin perustuvan lohipopulaation kokoa laajalla PIT-merkintä-takaisinpyynti tutkimuksella sekä lohien ja taimenien hakeutumista Isohaaran padon kahteen kalatiehen. Kerättyjen aineistojen ja kehitetyn populaatiomallin perusteella Isohaaran alapuolelle nousi vuonna 2021 noin 6 100 (90 %:n todennäköisyysväli: 5 029–7 570) istutettua alkuperää olevaa, rasvaeväleikattua lohta. Tulos oli varsin hyvin sopusoinnussa toisen arviointimenetelmän tuloksen kanssa (6 800 lohta), jossa Oulujoen Merikosken PIT- ja kalatiehavaintoaineistojen tuloksia sovellettiin suoraan Kemijoen lohi-istutuksiin. Vain muutama prosentti (330 kpl) Isohaaran alle palanneista rasvaeväleikatuista lohista hakeutui Isohaaran kalateiden kautta ylävirtaan. Sen sijaan kalateihin hakeutui huomattavan suuri määrä (n. 1 000 kpl) rasvaevällisiä, villiä alkuperää olevia lohia. Tulos on yllättävä ottaen huomioon, että villien kalojen osuus Isohaaran alakanavan pyynneissä oli alle 6 %. Villien lohien populaatiokokoa Isohaaran alapuolella ei voitu luotettavasti arvioida liian vähäisten merkintämäärien ja pyyntikontrollien takia. Lohien ja taimenien hakeutumisessa Isohaaran kalateihin oli merkittävä viive. Vastaavasti isommat kalayksilöt vaikuttivat nousevan kalateihin heikommin kuin pienet, eli kalatiet olivat osittain kokovalikoivia. Isohaaran kalateiden toiminnasta saadut tulokset tukevat pitkälti aiemmin esimerkiksi Oulujoen Merikoskelta saatuja tuloksia. Villien lohien aktiivinen hakeutuminen Isohaaran kalateihin antaa kuitenkin viitteitä siitä, että Isohaaran kalatiet voivat tulevaisuudessa toimia paremmin, kun patojen yläpuolelle leimautunut lohikanta saadaan isommaksi.