Erwinia carotovora contamination of Finnish seed potatoes and the prevalence of bacterial subspecies and serogroups

Perunan tyvi- ja märkämätää aiheuttava bakteeri Erwinia carotovora, esiintyi oireettomana 82 %:ssa perunateollisuuden ja Siemenperunakeskuksen varastoimista siemenperunaeristä vuosina 1981-83. Bakteerin alalajeista tyvimätäbakteeri (E. carotovora subsp. atroseptica, Eca) oli yleisempi kuin märkä- mätäbakteeri (E. carotovora subsp. carotovora, Ecc). Meristeemiviljeltyjen, terveiden siemenperunaerien saastumista tutkittiin määrittämällä tyvi- ja märkämätäbakteerin yleisyys kymmenessä siemenerässä neljänä kasvukautena. Ensimmäinen kasvukausi oli lisäys kasvihuoneessa. Bakteerisaastunta havaittiin useimmissa erissä toisen peltolisäyksen jälkeen ja ensimmäiset tyvimätäoireet kolmannen peltolisäyksen aikana. Kuitenkin kolmessa siemenerässä ei esiintynyt oireetontakaan saastuntaa koko seurannan aikana. Eca:n seroryhmien yleisyyttä tutkittiin, jotta saataisiin perustietoa siemenerien saastuntatasoa määrittävän serologisen testin kehittämiseen. Vuosina 1983-88 määritettiin seroryhmä yhteensä 2330 Eca-isolaatista. Seroryhmäjakauma osoittautui olevan Suomessa poikkeava monissa muissa maissa vallitsevasta. Seroryhmä I:een kuului vain 74 % kaikista Eca-isolaateista, kun taas muualla sen osuus on ollut yli 90 % isolaateista. Täten seroryhmä I:n antiseerumiin perustuvat kaupalliset tunnistussarjat eivät sovellu käyttöön Suomessa. Muita yleisesti esiintyviä seroryhmiä olivat XXXV ja XLI. Seroryhmien taudinaiheuttamiskyvyssä ei ole selviä eroja, mutta seroryhmä I oli kuitenkin yleisempi tyvimätäisestä varresta kuin oireettomasta mukulasta eristettyjen bakteerien joukossa. Alustavien tulosten mukaan seroryhmä I on myös yleisempi Etelä-Suomessa kuin siementuotantoalueella. Tuloksista voidaan päätellä, että E. carotovora esiintyy hyvin yleisesti perunassa ja perunan tuotantoympäristössä, mutta aiheuttaa tautioireita suhteellisen harvoin. Bakteerin täydellinen hävittäminen olisi erittäin vaikeaa tai mahdotonta. Diagnostisten menetelmien kehitys saattaa tulevaisuudessa mahdollistaa bakteerisaastunnan määrityksen kaikista siemeneristä, mutta siemenen muu kunto sekä viljely- ja varastointitekniikka säilyttävät tällöinkin merkityksensä tyvimädän ja märkämädän torjunnassa.