Lähiruuan ekologisten vaikutusten selvitys

Abstract

Tässä työssä luotiin arviointikehikko lähiruuan kestävyyden arvioimisen pohjaksi ja tarkasteltiin, miten lähiruuan ekologista kestävyyttä voidaan mitata ja miten siitä voidaan viestiä. Arviointikehikko sisälsiruuan ravitsemuksen, paikallisten luonnonvarojen käytön, rehevöittävän vaikutuksen, ekotoksiset ja toksiset vaikutukset, vaikutuksen biologiseen monimuotoisuuteen, vaikutukset ekosysteemipalveluihin, ilmastovaikutuksen ja tietyt tuotanto-kulutusketjun sosioekonomisen kestävyyden osa-alueet. Viimeksi mainittu keskittyi lähiruuan kannalta keskeisiin kysymyksiin sisältäen vaikutukset paikalliseen huoltovarmuuteen, sosiaalisiin ja taloudellisiin verkostoihin, innovatiiviseen yritystoimintaan, työllistävyyteen, työhyvinvointiin, kulttuuriin, eläinten hyvinvointiin ja toimitusketjujen pituuden merkityksiin. Arviointikehikkoonsisältyvien ekologista kestävyyttä kuvaavien kvantitatiivisten, tuotekohtaisten mittareiden käyttöä testattiin lähiruokaketjuissa kolmella erilaisella kohdealueella, Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Keski-Suomessa. Lisäksi kunkin edellä mainitun alueen luonnonvarojen käytöntilaa tarkasteltiin ensin alueellisen maankäytön sekä kulutus-tuotanto-rakenteen kannalta. Tuotekohtaisten ekologisen kestävyyden mittareidentestaus toteutettiin elinkaarimenetelmällä (LCA) yhteensä 14 lähiruokatuoteketjusta (38 yritystä) sisällyttäen vaiheet “pellolta kauppaan” eli alkutuotannon, jalostus-, pakkaus- ja kuljetus-osat sekä kaupan, suurkeittiön tai lähiruokapiirin. Tuotteet valittiin kunkin alueen lähiruokatoimijoiden intressin ja tutkimuksellisen vertailumahdollisuuden näkökulmat huomioiden. Tuotantoketjun toimijoilta kerättyjen tietojen perusteella arvioitiin lähiruokatuotteiden ilmastovaikutus, rehevöittävä vaikutus ja tilalla käytettyjen kasvinsuojeluaineiden aiheuttama ekotoksinen vaikutus. Lisäksi kartoitettiin kyselytutkimuksella tilan monimuotoisuuteen vaikuttavia toimenpiteitä. Tuotetason ympäristövaikutusten tarkastelun perustaksi valittiin kansallisten ravitsemussuositusten kestävyyttä kuvaavaosio ja sitä täydennettiin ravitsemusarvoon suhteutetun ympäristövaikutusmittarilla (E/Nindeksin). Yleisellä tasolla paikallisten luonnonvarojen käyttö liittyy lähiruuan tuotannon kannalta paikallisiin maankäytön resursseihin ja niiden järkevään ja säästävään hyödyntämiseen, sivuvirtojen paikalliseen hyödyntämiseen sekä ravinteiden kierrätykseen ja energiapitoisten massojen hyödyntämiseen uusiutuvana energiana. Sesonkisuuden hyödyntäminen on lähiruualle erityinen mahdollisuus. Lähiruuan tuotekohtaiset rehevöittävät vaikutukset olivat tapauskohtaisia eli osalla tuotteista rehevöittävä vaikutus oli suurempi ja toisilla pienempi kuin keskimäärin vastaavalla suomalaisella ns. valtavirtatuotteella. Rehevöittävät vaikutukset samoin kuin biodiversiteettiin kohdistuvat vaikutukset ovat hyvin paikallisia. Näiden vaikutusten tarkastelussa paikallisen ympäristön herkkyys ympäristövaikutuksille on otettava huolellisesti huomioon. Monimuotoisuuden osalta lähiruualla on paljon kestävyyttä parantavia mahdollisuuksia. Hankkeessa tehdyn ympäristötoimenpidekyselyn perusteella lähiruokatuottajilla näyttäisi myös olevan tavanomaista tuottajaa enemmän kiinnostusta monimuotoisuuden edistämiseen. Lähiruuan monipuolisuuteen ja resurssien kierrätykseen liittyvät pyrkimykset ovat ilmeisen edullisia myös paikallisten ekosysteemipalvelujen kannalta. Torjunta-aineiden käyttö ja siitä aiheutuva ekotoksinen vaikutus lähiruuan tuotannossa vaihtelivat paljon; minimitasosta yllättävän korkeaan haitallisuustasoon. Kemiallista torjuntaa tulee käyttää vain todettuun tarpeeseen myös lähiruuan osalta IPM periaatteiden mukaan. Lähiruokatuotteiden ilmastovaikutukset olivat tapauskohtaista niin kuin rehevöittävän vaikutuksenkin. Eläinperäiset tuotteet tuottivat suuremman ilmastovaikutuksen kuin kasviperäiset, poikkeuksena mukana ollut riistatuote (hirven liha), jonka ilmastovaikutus jäi kuormittavimpien kasvikunnan tuotteiden tasolle. Joidenkin lähiruokatuotteiden kuljetuksen hiilijalanjälki oli suhteettoman suuri verrattuna valtavirtatuotteisiin. Lähiruuan näkökulmasta on suuri ongelma, että elintarviketuotannon tuotantorakenteet ja kuljetukset on pääsääntöisesti toteutettu valtavirtatuotannon näkökulmasta. Lähiruoka tarvitsisi kuljetusten kehittämiseksioman paikallisen ”räätälöintinsä”. Lähiruokatuotannolla on aivan ilmeisiä käyttämättömiä mahdollisuuksia ekologisen kestävyyden lisäksi sosio-ekonomisen kestävyyden kehittämisen kannalta, varsinkin jos lähituotantoon liittyvää järjestelmällistä viestintää ja yhteiskehittämistä voitaisiin tehostaa. Edellä kuvattuja päätelmiä yhdistävä argumenttipankki: ’Perusteita lähiruoan kestävyysvaikutuksista viestimiseen’ julkaistiin erillisenä tiiviinä julkaisuna1. Argumentit ovat kestävyyttä parantavia toimenpiteitä kuvaavia väittämiä, joiden toteutumista voidaan, elinkaarianalyysin tarjoamissa puitteissa, mitata kvantitatiivisesti, tai kvantitatiivisten mittareiden puuttuessa, kuvata laadullisen selosteen(tuotekohtaisen kuvauksen) avulla.

The aim of this project was to develop measures, criteria and document-based arguments for sustainability of Finnish local food. A framework was designed during the first phase of the work to assess the sustainability of local food production. The framework included the following dimensions: nutritional value of food, use of local resources in food production, eutrophication, ecotoxic and toxic impacts of food production, impacts of food production on biodiversity and ecosystem services, climate change and socioeconomic sustainability of production (consumption chains). Regarding socio-economic sustainability, only specific aspects were considered, including local supply security, social and economic networks, innovative entrepreneurship, employment, work welfare, culture, animal welfare and length of productionconsumption chains. In the second phase the framework was tested for ecological sustainability of local food chains from three different regions in Finland, from the southern coast to the southern inland region, reaching the central inland region. The basis of sustainable use of resources and sensitivity to environmental impacts in the three regions were evaluated according to geography and the context of consumption-production. Life Cycle Assessment (LCA) based product-specific indicators for ecological sustainability were tested for 14 local food chains (included 38 companies) in the three regions. In each region, typical local products of high commercial interest were tested and chain-specific data were collected directly from stakeholders. Impacts of climate change, and eutrophication and ecotoxicity impacts were included. All chains covered phases “from field to grocery”, i.e. primary production, processing, packaging and transport phases, including the grocery store, commercial kitchen or local food establishment. In addition, factors that affected farm biodiversity were evaluated using a questionnaire provided to farmers. That focused on environmental activities carried out on-farm. An argument bank was constructed in the third phase. The arguments were based on identification of actual tasks that should be undertaken to enhance ecological and socio-economic sustainability of a local product. The LCA based indicators were included for quantitative measures to be used to monitor the level of sustainability. For those tasks, where quantitative indicators were missing, a qualitative description was used to document activities. The aim of this phase was to support ecological sustainability of local food enterprises in terms of communication and marketing. In addition to the production side, consumer-focused versions of arguments were used for local food consumers in order to help them specify their demands for food sustainability. The nutritional value of food represented the basis for assessment of ecological sustainability, in accordance with the national nutrition guidelines. Sustainability of local resource use was directly linked to land use, efficiency of resource use and side flows, accuracy of nutrient recycling and utilization of local energy sources. Bringing seasonal food into play provides unique opportunities for local food production. An overview of the LCA based results showed that some of the local products induced higher, and other lower, impacts than similar products in an average Finnish production chain. Eutrophication and biodiversity impacts of local food are particularly dependent on sensitivity of the local environment. The results need to be carefully assessed in the context of local circumstances. Local food production represents many opportunities to support biodiversity. A simple survey in this study indicated that local food producers could become more interested in environmental matters. In general terms, local food has good potential to support ecosystem services through biodiversity and recycling of resources. Chemical use and impact on sustainability of local food production ranged from insignificant to highly hazardous. Chemical control will be used only if preventative measures do not adequately suffice for plant health and crop according to IPM. Product-specific impacts of climate change on local food were chain specific; typically animal based products had higher impact than plant based ones. However, locally based game products such as moose had a very low climate change impact. The overall problem with local food is that its logistics have developed in line with mainstream production. Transportation created relatively high climate impact for some products. Specific logistics should be applied to meet the specific demands of local food better. Concerning socio-economic sustainability, which is in many ways linked to ecological sustainability, there are missed opportunities in local food production. Communication and collaboration among stakeholders should be enhanced. It is important to produce knowledge and communicate it within and among local consumer groups. A summary of the findings was included in the argument bank and published as a separate booklet available on the web2.