Metsälaidunnuksen vaikutukset maakiitäjäisten (Coleoptera: Carabidae) ja juoksuhämähäkkien (Araneae: Lycosidae) yhteisörakenteeseen Taivalkoskella

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää perinteisen ja ympärivuotisen metsälaidunnuksen vaikutuksia kahden eri selkärangatontaksonin muodostamien yhteisöjen rakenteeseen. Tutkittavia ryhmiä olivat maakiitäjäiset (Coleoptera, Carabidae) ja juoksuhämähäkit (Araneae, Lycosidae). Tutkitut yhteisöt erosivat laidunnettujen ja laiduntamattomien metsien välillä. Perinteisten metsälaidunten monimuotoisuus oli merkitsevästi suurempi kuin laiduntamattomien metsien. Sekä maakiitäjäisten että juoksuhämähäkkien yksilömäärät olivat laidunalueilla selvästi suuremmat kuin laiduntamattomilla alueilla. Myös lajimääriä tarkasteltaessa tulokset olivat samansuuntaisia, mutta erot eivät olleet yhtä selviä. Ympärivuotisilla laitumilla tulosten tulkintaa haittasivat karjan aiheuttamat vahingot pyydyksiä kohtaan. Ympärivuotisten laidunten monimuotoisuus oli kuitenkin laskennallisesti suurempi kuin laiduntamattomien alueiden. Erityisesti maakiitäjäisten yksilömäärät olivat ympärivuotisesti laidunnetuissa metsissä selvästi suuremmat kuin laiduntamattomissa metsissä. Maakiitäjäisten ja juoksuhämähäkkien elinympäristövaatimuksia tarkasteltaessa havaittiin, että laitumilla näytti esiintyvän runsaina erityisesti sellaiset lajit, joita tavataan avoimissa ja valoisissa ympäristöissä. Metsälaidunten käytössä ja hoidossa on tärkeää pyrkiä mahdollisimman samankaltaisiin menetelmiin kuin laitumilla on perinteisesti käytetty. Hoitotapoja suunniteltaessa on syytä huomioida niitä tekijöitä, joihin perinteisen metsälaidunnuksen monimuotoisuutta lisäävä vaikutus perustuu. Näitä ovat muun muassa kasvillisuuden biomassan vähentyminen ja uusien mikrohabitaattien syntyminen. Ympärivuotisten metsälaidunten hoitoon pätevät pitkälti samat ohjeet kuin perinteisiinkin laitumiin. Talviaikaisen laidunnuksen vaikutuksista selkärangattomiin tarvittaisiin lisää tutkimuksia.