Perunatuotannon tilamallit

Abstract

Perunan tuotot eivät kata viljelystä syntyneitä kustannuksia pienissä tuotantoyksiköissä. Tilamallilaskelmien mukaan sekä ruoka-, siemen-, ruokateollisuus- että tärkkelysperunan viljely on tappiollista alle 10 ha:n perunantuotantoaloilla vuoden 2000 hintatasolla. Laskelmaperusteet huomioon ottaen mm. ruokaperunan tuo-tanto muuttuu kannattavaksi, kun tuotantoala kasvaa yli 20 ha:n. Perunantuotantoon liittyvää taloustutkimusta on viime vuosina lisätty. Nyt julkaistut perunantuotannon tila-mallilaskelmat täydentävät MTT Taloustutkimuksessa (MTTL) aikaisemmin laadittuja perusmaatalouden ja puutarhatalouden tilamallilaskelmia. Laskelmat on laadittu erikseen ruoka-, siemen-, ruokateollisuus- ja tärkkelysperunan tuotantoon. Tilamallien laskentaperiaatteiden mukaan tuotantokustannuksiin sisältyvät kaikki perunan tuotannosta aiheutuvat kustannukset mukaan lukien viljelijäperheen oman työn arvo ja tuo-tantopääoman korko. Tuotot muodostuvat sekä myynti- että tukituotoista ja kannattavuustarkastelu on tehty nettotuloskäsitteen avulla. Perunantuotannon tilamallit on laadittu vastaamaan tukialueen C2 keskeisiä perunantuotantoalueita, joita ovat mm. Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Oulun seutu. Laskelmavuosi on 2000. Esimerkiksi pakatun ruokaperunan tuotantokustannus vuoden 2000 tasossa on keskikokoista sekä hiukan keskimääräistä tehokkaampaa perunantuotantotilaa kuvaavassa 10 ha:n tilamallissa 1,81 mk/kg ja 30 ha:n mallissa 1,56 mk/kg. Näin ollen pelkkä viljelyalan kasvu kolminkertaiseksi alentaa tuotantokustannuksia noin 15 %. Istutus- ja nostokoneyhteistyöllä päästään noin 0,10 mk/kg kustannussäästöihin 10 ha:n tilamallissa. Koneyhteistyön kustannussäästö on selvästi suurempi, jos nostokoneen teholuokkaa ei tarvitse vaihtaa 1-rivisestä 2-riviseksi, kuten mallinnuksessa tehtiin. Vastaavin periaattein laskettuna ilman varastointia tuo-tetun ruokateollisuusperunan tuotantokustannukset ovat keskimääräistä perunantuotantotilaa hiukan pienemmässä 10 ha:n tilamallissa 0,70 mk/kg ja 30 ha:n mallissa 0,53 mk/kg, joten tuotantokustannukset alene-vat noin 25 % pinta-alan kolminkertaistuessa.. Kauppakunnostetun siemenperunan tuotantokustannus oli keskimääräistä perunantuotantotilaa kuvaavassa 15 ha:n tilamallissa 3,40 mk/kg ja tuotannon tehokkuudeltaan vastaavassa 30 ha:n mallissa 3,25 mk/kg. Yksikkökoon kasvattamiseen liittyvien tuotannonjärjestelyjen, kuten ulkopuolisen työvoiman käytön sekä kone- ja laiteinvestointien seurauksena tuotantokustannukset alenevat vain noin 5 %. Tärkkelysperunan tuotantokustannus on pienin (0,31 mk/kg) 30 ha:n mallissa. Tärkkelysperunamallinnuksessa voitiin verrata tuotantokustannuksia ja kannattavuutta vuoden 1997 arvoihin. Tärkkelysperunan tuotantokustannukset ovat nousseet keskimäärin 0,05 mk/kg (17 %) vuodesta 1997 vuoteen 2000. Vastaavana aikana tärkkelysperunakiloa kohti laskettu tuotannon tulos on laskenut noin 0,11 mk/kg. Tuotannon tehostaminen mm. satotasoa lisäämällä alentaa tuotantokustannuksia ja parantaa siten kannatta-vuutta keskimääräisiä perunantuotantotiloja kuvaavissa tilamalleissa, mutta niiden perunantuotanto pysyy yhä tappiollisena. Sen sijaan perunan tuotantoalan lisääminen 20 - 30 ha:iin yhdessä tehokkaan tuotannon kanssa kääntää tuotannon kannattavaksi ruoka-, siemen-, ruokateollisuus- ja tärkkelysperunan tuotannossa. Tuotanto muuttuu kannattavaksi kun yksikkökohtaiset kustannukset alenevat tuotantoalan ja tehokkuuden kasvaessa. Keskeisin kannattavuuteen vaikuttava seikka on yksikköä kohti laskettu pääomakustannus, joka pienenee erityisesti tuotantoalan lisääntyessä. Pääomakustannuksista suurimman osuuden, esimerkiksi ruokaperunan tuotannossa yli 50 %, muodostavat konekustannukset.

In this study the economic aspects of potato production were examined by means offarm models established for fresh, seed, industrial and starch potatoes and potato areas from 10 to30 ha. The farm models represent a production practice where the efficiency is slightly above the average, and they are mainly designed for support area C2 located on the latitude of Oulu. The models describe the economy of the production of a single farm using certain technology in a certain area at the time when the calculation is made, i.e. they do not indicate the average levels of the production costs, returns or profitability in Finland. However, the calculations can be used to examine the cost and return structure in potato production as well as to study and follow the impacts of the changes in the prices and technology on the profitability of the production. The production of fresh potatoes was profitable only in the farm model with a potato area of 30 ha, where the net profit per kilo of marketable potatoes was 0.13 FIM/kg. In the farm models with a smaller area the production was unprofitable, mainly owing to the capital costs, whose role is particularly significant when the area is small. Seed potato production was also profitable only in the model with more than 30 ha, where the return just covers the production costs under the assumptions for wages, interests, etc. made in the calculations. The largest cost item was implement cost, which accounted for more than 50 per cent of all costs in all farm models. The models differed the most in terms of the labour cost. Potato production for the food industry was profitable when the area was more than 30 ha, and the net profit per kilo of industrial potato was FIM 0.09. In the models with a smaller area the production was unprofitable, mainly due to the high capital costs. The production of starch potatoes was profitable when the area was 20 ha, and the net profit per kilo of starch potatoes was FIM 0.04. In the farm model with 30 ha the net profit was 0.06 FIM/ kg. The profitability of the production of starch potatoes also depends mainly on the capital costs, which are the highest per unit produced when the area is small. Consequently, the most important factor influencing the profitability of potato production is capital costs, whose role is the more significant the smaller the production unit is. In the case of machinery costs the cost due to the lifter was the most significant. Capital costs per production unit can be lowered by increasing the area. Another alternative is cooperation in the use of machinery, which also leads to savings through labour cost and quality factors. The calculations show that the present cultivation areas of potatoes in Finland are clearly too small in terms of the possibilities to continue the production in the long run. The profitability can be increased either by increasing the unit size or through cooperation between the producers.