Hieskoivun laatu vaneripuuna

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan luontaisesti syntyneen hieskoivun tärkeimpiä ulkoiseen laatuun liittyviä ominaisuuksia ikä- ja kehitysluokittain vaneripuuna käyttöä ajatellen viljavuudeltaan eritasoisilla ojitetuilla turvemailla ja keskiviljavilla kivennäismailla, sekä sellaisenaan että erityisesti rauduskoivuun vertaillen. Hieskoivun erityiskysymyksenä tutkitaan siemen- ja vesasyntyisten puiden eroja ja lisäksi vertaillaan hies-ja rauduskoivuja läpimittaluokittain.

Kirjallisuusosassa käsitellään hieskoivun yleisiä metsätaloudellisia mahdollisuuksia, hies- ja rauduskoivuvaroja ja niiden käyttöä Suomessa ja ulkomailla sekä raaka-aineen keskeisiä laatutekijöitä ja hieskoivun laadullisia ominaispiirteitä vaneriteollisuudessa. Lisäksi arvioidaan tarvitaanko ja millä edellytyksillä hieskoivusta vaneripuuta.

Empiirisessä osassa tutkitaan runkotasolla: 1) runkojen ja niiden tukkiosan kokoa, 2) oksa-, muoto-, pinta-, laho-ja värivikojen yleisyyttä ja vakavuutta, erityisesti rungon tyvitukkiosassa mutta myös koko käyttöosassa, 3) vaneripuuosan pituutta, tilavuutta ja osuutta rungon tilavuudesta, 4) eri vikojen aiheuttamia vähennyksiä vaneripuun vähimmäismittojen puolesta mahdollisessa määrässä ja vikojen tärkeysjärjestystä, 5) runkojen jakaumia tyvitukkiosan oksikkuuden ja runkomuodon perusteella sekä koon ja tyvitukkiosan oksikkuuden, runkomuodon ja pinta-, laho- ja värivikojen perusteella arvioiduissa käyttöarvoluokissa, 6) vaneripuurungoista saatavien sorvipölkkyjen jakaumia läpimitan, oksikkuuden, suoruuden, väri- ja lahovikojen esiintymisen sekä näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena muodostuvan laatuluokan perusteella. Lisäksi tutkitaan koealatasolla: 7) runkojen lukumääriä hehtaarilla em. käyttöarvoluokissa, lähtökohtana säännöllinen metsänhoito, 8) hakkuukertymiä ja niiden puutavaralajijakaumia hehtaarilla, lähtökohtana koivuvaneritukin ja -kuitupuun nykyiset vähimmäismitta- ja laatuvaatimukset, 9) kantoraha-arvoja ja niiden puutavaralajijakaumia hehtaarilla, lähtökohtana 1990-luvun kantohintataso.

Empiirinen aineisto käsittää hies- ja rauduskoivuvaltaisten metsiköiden 184 tilapäistä ympyräkoealaa á 0,02 ha Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta, jossa hieskoivun metsätaloudellinen merkitys on suurin. Koealoilta tutkittiin pystykoepuumittauksin ja arvioinnein 2306 hieskoivua ja 340 rauduskoivua ja kaatokoepuumittauksin 691 hieskoivua ja 130 rauduskoivua. Aineistoa käsiteltiin sekä koko laajuudessaan että vakioiden kunkin koealan koivujen lukumäärä tasolle 600 kpl/ha yhtäältä rinnankorkeusläpimitan ja toisaalta tyvitukkiosan ulkoisen laadun perusteella. Tulosten tärkein vertailukohta on Heiskasen (1957) laaja tutkimus vanerikoivun päätuotantoalueilla Etelä- ja Itä-Suomessa.

Tulosten perusteella arvioidaan, puun laadullisista ominaisuuksista johtaen, hieskoivun vaneripuuksi kasvatuksen mahdollisuuksia ja edellytyksiä eri kasvupaikoilla, päätehakkuuvaiheessa odotettavissa olevia erilaatuisten vaneri- ja kuitupuun mittaisten koivujen runkolukuja ja eri puutavaralajien hakkuukertymiä ja kantoraha-arvoja sekä vesasyntyisten hieskoivujen erityispiirteitä. Lisäksi arvioidaan vaneriteollisuuden kannalta hieskoivun käyttömahdollisuuksia erilaisiin viilu- ja vanerituotteisiin, erityisesti tyydyttämään oksattoman ja vähäoksaisen pintaviilun tarvetta, sekä eräitä järeän koivun oksikkuuden ja lahoisuuden arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja. Lopuksi tuodaan esille järeän koivun laadun keskeisimpiä tutkimustarpeita lähivuosina.