Yritystuki maaseudun kehittämisen välineenä - maaseudun mikroyritykset ja yritystukien kohdentuminen

Abstract

Maaseudun yrittäjyys on maassamme kaupunkeihin verrattuna pienimuotoisempaa. Mikroyritysten eli alle kymmenen henkilötyövuotta työllistävien yritysten merkitys alueiden elinvoimaisuudelle korostuu koko maassa, mutta etenkin maaseudulla. Maaseudun mikro-yrityksellä on mahdollisuus saada tukea yritystoimintansa aloittamiseen, kehittämiseen ja investointeihin maa- ja metsätalousministeriön (MMM) tai kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) hallinnonalalta. Pääsääntöisesti MMM tukee maatilakytkentäisiä yrityksiä, eli suurimmaksi osaksi monialaisten maatilojen muuta yritystoimintaa, ja KTM muita maaseudun mikroyrityksiä. Tutkimuksessa keskityttiin MMM:n yritystukiin. Myös KTM:n tukia tarkasteltiin lyhyesti. Taustalla ovat MMM:n tuen saannin ehtoina olevat voimakkaat yrityksen maatilasidonnaisuus- ja kokorajoitteet sekä keskustelu siitä, tulisiko näitä ehtoja väljentää. Erityisesti selvitettiin, millaisia vaikutuksia tukiehtojen väljentämisellä olisi yritystukien kohdentumiselle. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lähinnä yritys- ja yritystukirekisterien tilastollista tarkastelua. Lisäksi teoriaa yritystuesta alueellisen kehittämisen välineenä tarkasteltiin kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten valossa. Jos ainoastaan yrityksen kokorajoitetta tuen saannin ehdoissa väljennettäisiin, tuen piirissä olisi nykyistä jonkin verran enemmän monialaisia maatiloja sekä siten jonkin verran enemmän jalostus- ja alkutuotantoyrityksiä suhteessa palveluyrityksiin. Vaikutukset olisivat kuitenkin pienet verrattuna maatilakytkentäisyyden poistamisen vaikutuksiin. Mitä enemmän yritystukea saaneet yritykset ovat kytköksissä maatilaan, sitä enemmän tukea kohdentuu alkutuotantoon. Mitä vähemmän yritystukea saaneet yritykset ovat kytköksissä maatilaan, sitä enemmän tukea kohdentuu palveluihin. Maatilakytkentäisyysehtojen poistaminen tai väljentäminen aiheuttaisi sen, että yritystuilla olisi paine kohdentua markkina-lähtöisemmin pois alkutuotannosta kohti palvelusektoria. Tukiehtojen väljentäminen merkitsisi sitä, että tukipolitiikka vääristäisi selkeästi vähemmän markkinaolosuhteita, ja tuen voitaisiin tässä mielessä katsoa olevan oikeutetumpaa. On kuitenkin pohdittava, onko MMM:llä tarvetta tukea muuta kuin monialaisten maatilojen yritystoimintaa, ja mikä on KTM:n rooli maaseutualueiden mikroyrittäjyyden kehittämisessä. On ensisijaisen tärkeää, että hallinnonalojen väliset tarkoituksettomat tuen väliinputoamis- ja päällekkäisyysongelmat vältetään. Tarvitaan lisätutkimusta liittyen KTM:n ja MMM:n keskinäiseen työnjakoon maaseudun mikroyrittäjyyden kokonaisvaltaisessa edistämisessä.

In Finland, entrepreneurship in rural areas is smaller scale than in urban areas. The importance of enterprises of less than ten employees (micro enterprises) is pronounced in the whole country, but especially in rural areas. A rural micro enterprise may be eligible for aid for starting, developing or expanding its business. The Ministry of Agriculture and Forestry (MAF) offers financial support mainly to enterprises connected to farms, while the Ministry of Trade and Industry (MTI) largely promotes other rural enterprises. The main purpose of this study was to find out how the business aids of MAF for rural micro enterprises are directed. Furthermore, we wished to know how the relaxations under discussion concerning the size limitations and farm-connection requirement in the business aid system would affect the business profiles of rural micro enterprises receiving support. The principal method used in this study was the statistical analysis of different registers of enterprises and business aids. In addition, theories on business aids as a tool in regional development were analysed based on literature. If the size limitations of micro enterprises eligible for business aid were relaxed (without abolishing the farm-connection requirement), there would then be a little more micro enterprises in processing and primary production under the business aid system compared to service enterprises. However, the effects would be modest compared to the effects of abolishing the farm-connection requirement. The more the rural micro enterprises receiving business aid are connected to farms, the more support is directed to primary production. The less the micro enterprises receiving business aid are connected to farms, the more support is directed to the service sector. If the farm-connection requirement of the business aid system was abolished, the business aids would be directed away from the primary production towards the service sector. Relaxing the limitations of the business aid system would mean that the support policy would less distort market conditions, and using business aid would thus be more justified. Questions have arisen if MAF on the whole needs to support other micro enterprises than the ones connected to farms, and what is the role of MTI in the comprehensive development of rural micro enterprises. It is essential that the unintentional gaps and overlaps between these two business aid systems are avoided. More dialogue and studies on the lapping roles of MAF and MTI as the allocators of business aids are required.