Metsänomistusrakenne, omistajanvaihdokset ja metsäverotus

Abstract

Luvun 2 yhteenvetona voidaan todeta, että metsänomistajat ovat iäkkäitä, metsämaa vaihtaa omistajaa valtaosin suvun sisäisesti joko sukulaiskaupoin tai perintöinä ja lahjoina. Perinnön ja lahjan luovutus tapahtuu suurelta osin vasta luovuttajien ollessa keskimäärin 70–90 -vuotiaita. Metsänomistajien ikääntymiskehityksen voidaan arvioida jatkuvan väestön elinajan pidentyessä, jollei metsänomistajille synny riittäviä kannusteita luopua metsäomaisuudesta jo elinaikanaan.

Metsätilarakenne polarisoituu, sillä sekä suuria että pieniä tiloja muodostuu lisää. Tilakoon kasvu on tavoiteltua, mutta pirstoutumiskehitys nähdään uhkana puuhuollolle jakannattavalle metsätaloudelle. Metsätilojen osittamiseen johtavat perillisten tasapuolinen kohtelu, metsänomaisuuden pääomavaltaisuus ja perintö- ja lahjaverojen suuruus, jollei kyseessä ole maataloutta harjoittava tilakokonaisuus, johon liittyy merkittävä sukupolvenvaihdoshuojennus. Näin omistajanvaihdosten yhteydessä metsätilojen ja omistajien lukumäärät lisääntyvät, ja osa syntyneistä metsätiloista tulee vapaille markkinoille.

Verotus, liittyen joko metsien käyttöön tai metsäomaisuuden siirtoon tai molempiin, on usein nähty keinona vaikuttaa metsänomistus- ja metsätilarakenteeseen. Sukupolvenvaihdoshuojennusta maataloutta harjoittamattomien metsätilojen omistusjärjestelyihin on ehdotettu viimeisen kolmenkymmen vuoden aikana useamman kerran (ks. Metsätilakoon ja rakenteen… 2011, s. 26–27). Myös luovutusvoittoveron huojennusta on esitetty. Ehdotukset eivät ole kuitenkaan mittavista taustaselvityksistä huolimatta edenneet lainvalmisteluvaihetta pidemmälle.