Esiselvitys Euroopan Unionin ennallistamislakialoitteen vaikutuksista Suomessa

Abstract

Työn tavoitteena on luoda alustava katsaus siitä, minkälaisia pinta-aloja, kustannuksia ja minkälaista yhteiskunnallisen vastuun jakautumista Euroopan Unionin tulevan ennallistamislain luonnoksissa esitetyt tavoitteet tarkoittaisivat Suomen kannalta. Ennallistamistavoite on tässä tarkastelussa tulosten paremman esitettävyyden vuoksi rajattu seuraavaan alustavaan tavoitteeseen: 30 % luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien heikentyneestä pinta-alasta on ennallistettu vuoteen 2030 mennessä. Työssä on hyödynnetty pääasiassa jo aiemmin koottuja tietoja. Liitteen I luontotyyppitiedolle lähteenä käytettiin Suomen EU:lle raportoimia pinta-aloja. Vaikutuksia tulee selvittää tarkemmin ja laajemmin EU:n komission lakiesityksen julkaisun jälkeen. Aiemmin raportoitujen lukujen perusteella 30 %:n ennallistamistavoitteen pinta-alan suuruudeksi tulisi noin 1,2 miljoonaa hehtaaria. Pinta-alallisesti suurimpia ennallistamistarpeita on soiden, metsien sekä hankalasti ennallistettavien merien, sisävesien ja tuntureiden luontotyypeissä. Luontotyyppien pinta-alasta huomattavan osan on raportoitu olevan tuntemattomassa tilassa. Tätä työtä varten oletettiin, että tuntemattomasta pinta-alasta puolet on heikentynyttä, jolloin kokonaisennallistamistarpeesta tuntemattomassa tilassa on 550 000 ha. Tuntemattomassa tilassa raportoitujen luontotyyppien todellinen kunto ja pinta-alat tulee selvittää jatkotyössä. Jos ennallistamisen kustannuksille asetetaan hehtaarikohtaiseksi hintakatoksi 30 000 €/ha ja jos kalleimmat, hankalasti rajattavat ja menetelmällisesti epävarmimmat luontotyypit rajataan kokonaan tavoitteiden ulkopuolelle, ennallistettavaksi kokonaispinta-alaksi muodostuu noin 960 000 ha ja kustannukseksi noin 1,6 miljardia euroa. Ennallistamisen kustannukset ovat osin hyvinkin epävarmoja, joten eri luontotyyppien ennallistamisen kokonaiskustannukset tulee selvittää lakiesityksen julkaisun jälkeen. Toimenpiteiden ekologista kustannusvaikuttavuutta voidaan lisätä priorisoimalla luontotyyppejä niiden suojelustatuksen ja muiden tekijöiden avulla. Ääriesimerkissä 1,77 miljardin euron resursoinnilla voidaan kattaa 100 % 43 luontotyypin ennallistamistarpeesta, kun jätetään 14 vähiten kustannusvaikuttavaa luontotyyppiä kokonaan ennallistamatta. Ennallistamistoimenpiteiden kustannustehokkuutta voidaan lisätä jakamalla niitä yhtäältä varmoihin ja nopeasti vaikuttaviin, etenkin suojelualueilla tehtäviin toimiin, ja toisaalta epävarmoihin ja hitaisiin, esimerkiksi kannattamattomilla metsäojitetuilla soilla tehtäviin toimiin. Keskeinen jatkoselvitystarve on tarkentaa, missä määrin kokonaisvaltaisin valuma-aluetoimenpitein saavutettavaa vesialueiden tilan parantumista voidaan lukea sisävesi- ja meriluontotyyppien ennallistamiseksi. Luontotyyppien heikentyneen pinta-alan jakautumisesta suojelualueille, valtion metsätalousalueille tai yksityismaille ei ollut saatavilla kunnollista tietoa. Kuitenkin 30 %:n ennallistamistavoite on määrällisesti niin suuri, ettei sitä voida toteuttaa vain suojelualueilla, vaan etenkin soiden ja metsien ennallistamista ja luonnonhoitoa tulee tehdä myös valtion ja yksityisillä metsätalousmailla. Jatkotyössä tulee kartoittaa, miten heikentyneessä ja hyvässä tilassa oleva ala jakautuu suojelualueiden, muiden valtion maiden ja yksityismaiden välillä.