Torjunta-ainejäämät perunamailla kenttäkokeet

Abstract

TOISTO-hankkeessa tutkittiin metributsiini (Senkor) - ja linuroni (Afalonneste) -herbisidien sekä fluatsinami (Shirlan) -fungisidin jäämiä kolmen maalajeiltaan erilaisen perunapellon maassa. Pelloilla oli viljelty perunaa pitkään. Torjunta-aineita käytettiin normaalimääriä Lammilla ja Köyliössä vuosina 2004 2006 ja Lopella vuonna 2004. Jäämänäytteitä kerättiin neljästä maakerroksesta kahdesta yhteentoista kertaa vuodessa kaikilta koepaikoilta. Sääolosuhteet vaihtelivat koevuosina suuresti. Kasvukausi 2004 oli hyvin sateinen ja viileähkö, kesä 2005 keskimääräinen ja kasvukausi 2006 poikkeuksellisen lämmin ja kuiva. Talvetkin olivat keskenään hyvin erilaisia, 2006 2007 oli niistä kylmin. Metributsiinijäämät pienenivät kaikilla pelloilla melko tasaisesti käsittelyjen jälkeen. Linuronin pitoisuudet lisääntyivät maassa heinäkuuhun saakka, jonka jälkeen jäämät alkoivat pienentyä. Lammilla molemmat herbisidit hävisivät maasta viimeistään keväällä ennen seuraavaa ruiskutusta paitsi viimeisenä keväänä 2007. Köyliössä metributsiini- ja linuronijäämät näyttivät pysyvämmiltä kuin Lammilla. Fluatsinami ei yleensä ehtinyt hajota kokonaan ennen uusia ruiskutuksia Lammilla ja Köyliössä, ja erityisen hitaasti se hajosi Lopen runsasmultaisessa maassa. Linuroni ja metributsiini näyttivät kulkeutuvan fluatsinamia herkemmin muokkauskerroksen alapuolelle erityisesti karkealla ja vähämultaisella maalla Köyliössä. Linuroni ja metributsiini uuttuivat helposti pellon pinnalla seisovaan veteen, jossa havaittiin merkittäviä määriä myös kaikkia kolmea metributsiinin hajoamistuotetta. Tutkimus osoitti, että Suomessa etenkin fluatsinami kertyy jo kolmena vuonna toistuvasti käytettynä maahan. Myös linuronijäämät saattavat lisääntyä maassa. Metributsiinin kertyminen maahan on sen sijaan vähäistä.

The residues of the herbicides metribuzin and linuron and the fungicide fluazinam were studied in three Finnish potato fields with a long history of potato monoculture. The pesticides were used at normal doses in Lammi and Köyliö in 2004-2006 and in Loppi in 2004. The residue samples were taken from four soil depths from two to eleven times each year at each site. The weather conditions in the three trial years varied widely. The 2004 growing season was very rainy and rather cool, while the conditions in 2005 were close to normal and the growing season of 2006 was exceptionally warm and dry. Winters also differed, the winter of 2006-2007 being the coldest. The residues of metribuzin decreased in all fields quite evenly after the applications. The residues of linuron typically increased for about a month after the applications before they decreased. In Lammi both herbicides disappeared from the soil latest in spring before next application except in the last spring 2007. In Köyliö the residues of metribuzin and linuron seemed more persistent than in Lammi. Fluazinam did not usually disappear from the soil before new applications were made, and in the Loppi soil with the highest organic matter content the degradation of it was the slowest. Linuron and metribuzin seemed to leach more easily than fluazinam below ploughing depth, especially in Köyliö, where the soil was most coarse and the organic matter content lowest. Metribuzin and linuron were easily extracted by surface and soil water, where marked concentrations of metribuzin and its metabolites were found. The results showed that in Finland fluazinam accumulates in the soil already after three years consecutive use, but also the residues of linuron may increase. Metribuzin accumulates the least.