Maatalouden tuotantopanosten saatavuuden riskit : Kriiseihin varautuminen ruokahuollon turvaamisessa

Abstract

Vuoden 2019 aikana alkanut COVID-19-pandemia ja sen aiheuttama kriisitilanne nosti esiin huolen huoltovarmuudesta kansantalouden eri sektoreilla. Yksi strategisista hyödykkeistä on ruoka, jonka saatavuus nousi parrasvaloihin. Suomalainen maatalous kykenee normaalioloissa vastaamaan kotimaisten kuluttajien tarpeisiin hyvin. Suomi on täysin tai lähes omavarainen viljojen, lihan ja maidon tuotannossa, puutarhatuotteissa tilanne on vaihteleva, mutta öljy- ja valkuaiskasvien tuotanto on reilusti alijäämäinen. Omavaraisuus maataloustuotannossa ei ole kuitenkaan yksinään riittävä ruokaturvan mittari. Maatalouden tarvitsemia tuotantopanoksia tuodaan merkittäviä määriä Suomeen, joten tuotannon taso on riippuvainen tuontipanosten saatavuudesta. Tässä selvityksessä pureuduttiin seuraavien tuotantopanosten saatavuuteen: (1) kylvösiemenet, (2) väkilannoitteet, (3) kasvinsuojeluaineet, (4) koneet, laitteet ja varaosat, (5) kotieläintuotannon panokset kuten rehut ja muut tarvikkeet, sekä (6) energia. Elinkeinon toimijoiden ja sidosryhmien edustajien kanssa toteutettiin yli 50 syvähaastattelua, joiden tavoitteena oli selvittää edellä mainittujen tuoteryhmien tuontiriippuvuus, kotimainen ja kansainvälinen markkinatilanne, logistiikka ja varastointi, ja ennen kaikkea mahdollisten kriisien vaikutus näiden panosten saatavuuteen. Lisäksi tutkimuksessa kerättiin arvioita kunkin panoksen saatavuuskatkon tai viivästyksen vaikutuksista maataloustuotannon määrään ja laatuun. Konkreettisena esimerkkinä tutkittiin COVID-19-pandemian vaikutuksia. Edellä listattujen tuotantopanosten lisäksi selvityksessä on käsitelty työvoiman merkitystä ja sen saatavuutta erityisesti ulkomaisen työvoiman näkökulmasta. COVID-19-pandemia vaikutti lyhytaikaisen sesonkityövoiman liikkuvuuteen aiheuttaen vaikeuksia etenkin puutarhatiloille ja marjapoimintaa harjoittaville yrityksille. Tutkimustulosten mukaan maataloustuotanto on riippuvainen tuontipanoksista eri tavoin. Täydellisen ja pitkäaikaisen katkon riski on erittäin pieni, mutta yksittäisen panoksen pitkäkestoinen puute vaikuttaisi joidenkin maataloustuotteiden tuotantoon merkittävästi. Vaikka COVID-19-pandemian aiheuttama kriisi ei ole suurestikaan vaikuttanut tuontituotantopanosten saatavuuteen, on se silti osoittanut, että huoltovarmuuden kehittäminen myös tuotantopanosten osalta on perusteltua. Tämä pitää sisällään sekä riskien vähentämisen keskeisten tuotantopanosten saatavuudessa että maatalouden viljelyjärjestelmien ja tuotantoteknologioiden kriisitilannevalmiuden kehittämisen. Koska valtaosa tuontipanosten tuonnista tulee meriteitse satamien kautta, Suomen on tuontinsa turvatakseen oltava aktiivisesti mukana myös monenkeskisessä kauppa- ja kuljetuspoliittisessa yhteistyössä. Tuontipanosten saatavuus edellyttää hyvin toimivia kansainvälisiä kauppasuhteita ja hankintaketjuja.