Lapin keskikokoisten maatilojen haasteita

Abstract

Eniten maatiloja Lapissa oli vuonna 1969. Tuolloin niitä oli 11647 kpl. Tästä tilojen määrä on nopeasti vähentynyt ja vuonna 2016 niitä oli 1514 kpl (MAVI 2016). Tapahtunut maatalouden murros näkyy selvästi seutukuntatasolla. Itä- ja Pohjois-Lapissa on tilojen suhteellinen vähenemä ollut suurta verrattuna esimerkiksi Kemi-Tornion seutuun. Keski- ja Pohjois-Lapin tuotantotasoa on vielä ylläpitänyt keskikokoisten, 30–60 peltohehtaarin nautakarjatilojen määrä. Tuotannon alueellinen keskittyminen tulevaisuudessa näyttäisi jatkuvan. Maidontuotanto on Lapissa ollut suurimmillaan vuonna 2003, lähes 108 milj. Tämän jälkeen tuotanto on ollut tasaisen laskevaa vuoteen 2013 saakka, jolloin tuotanto oli n. 88 milj. kg vuodessa. Viimeisen kahden vuoden aikana tuotanto on noussut niin, että viimeisin vuosituotanto oli 91,5 milj. kg (stat.luke.fi 2017). Kuntatasolle jaettuna Lapin maidontuotannon alueellinen painotus näkyy hyvin. Lounais-Lapin kunnista Tornio, Yli-Tornio, Tervola erottuvat selkeästi. Nämä kunnat yhdessä, Simon ja Keminmaan kanssa muodostavat voimakkaan maidontuotantoalueen. Pello, Rovaniemi, Ranua ja Posio muodostavat tätä aluetta ympäröivän murrosalueen, jossa maidontuotanto on vielä vahvaa ja maataloudessa nautakarjataloudella on vielä vahva sija. Lapin maatalousyrittäjien keski-ikä on yli 50 vuotta ja se on aloittavien yrittäjien vähäisyyden vuoksi edelleen nousussa. Lapin maito- ja lihayrittäjistä suurin osa on ikäluokassa 45–55 vuotta ja omistavat noin 30–60 peltohehtaaria/tila. Haastattelututkimuksen tavoitteena oli löytää vastauksia kysymyksiin mikä on Lapin maatalouden nykytila, millaisia mahdollisuuksia ja uhkia maatalouden harjoittamiselle tulevaisuudessa nähdään, miksi maatalousyrittäjät mahdollisesti lopettavat toimintansa ja mikä puolestaan saa jatkamaan, sekä onko maatilan sijainnilla ja tuotantosuunnalla merkitystä em. kysymyksien osalta ja mitkä ovat keskikokoisten maatilojen selviytymisen strategiat Lapissa? Haastateltavien määrä oli 45 tilaa tasaisesti eri puolilta Lappia kuitenkin niin, että haastatteluissa painotettiin tiloja jättämällä kaikkein suurimmat tilat poissa haastateltavien joukosta. Muutoin otos otettiin suhteellisella otannalla. Tutkimuksessa nousi esille, että valmiudet tavoitteellisesti ja yrittäjämäisesti harjoittaa toimintaa ovat kaiken yritystoiminnan lähtökohtana myös maatiloilla. Yrittäjämäisen ajattelutavan omaavilla yrittäjillä oli pääsääntöisesti korkeampi koulutus ja työkokemusta tilan ulkopuolelta. Nämä antoivat paremmat valmiudet ajatella toimintaa kokonaisvaltaisemmin. Lisäksi näiden yritysten toiminta oli tavoitteellisempaa ja niiden toteutuksessa näkyi pitkäjänteisyys. Erityisesti maatalousyrittäjien kohdalla näkyi perheen vaikutus. Parhaiten vaikeinakin aikoina pärjäsivät ne yritykset, joissa yleensä pariskunta oli yritystoimintaan sitoutunutta. Perheyrittäjyys nähtiin erittäin tärkeäksi voimavaraksi. Niillä, joilla tätä mahdollisuutta ei ole käytettävissään, pitäisi olla mahdollisuus rakentaa ympärilleen perhettä vastaava verkosto, joka toimii voimavarana ja lisäresurssina. Tämä on sekä fyysinen että henkinen resurssi. Henkisiä voimavaroja helpottavana, tai kuormittavana tekijänä näkyi myös se, miten maaseutuyrittäjyys nähdään ulkopuolisen silmin ja millainen kuva tästä muodostuu itse yrittäjälle. Arvostuksen puute lisää henkistä kuormaa ja vastaavasti positiivinen mielipideilmasto ja palaute luovat uskoa elinkeinon harjoittamiseen. Hyvä ja toimiva maatila voi olla missä hyvänsä Lapissa, se ei ole riippuvainen maantieteellisestä sijainnista, erityisesti jos kyläalue jossa tila sijaitsee, on vireä. Maatilojen alueelliseen jakautumiseen näyttääkin enemmän vaikuttavan maataloustuotteiden markkinoihin ja jalostukseen liittyvät seikat. Tässä raportissa julkaistavat tutkimustulokset tuovat hyvin esille sen mitä Lapin maataloudelle kuuluu. Raportin lopussa on tutkimuksen tuloksiin perustuva ehdotus toimenpiteistä joilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti Lapin maatalouden elinvoimaisuuteen ja tulevaisuuden haasteisiin. Tämä raportti on rakenteeltaan kumulatiivinen. Tässä se tarkoittaa esiin nousevien yhteenvetojen ja tulkintojen näkymistä jo väliotsikoiden alla ja niiden esille nostamista uudelleen loppuyhteenvedossa ja toimenpide-ehdotuksissa. Tämä tyyli on tavallisimmin käytössä taloustutkimuksen sektorilla.