Pitkäaikaisten biohiilivarastojen arviointimenetelmät : Esiselvitys puutuotteista, Tulosruudut

Abstract

Maa- ja metsätalousministeriö antoi Luonnonvarakeskukselle tehtäväksi laatia esiselvityksen pitkäkestoisten biohiilivarastojen arviointimenetelmistä. Siihen tuli koota katsaus, joka sisältää hiilivarastojen arvioinnissa käytettyjä menetelmiä, kotimaassa ja ulkomailla toteutettuja työvälineitä (laskureita), sekä tehdä ehdotuksia kansallisen arviointimenetelmän jatkokehittämisen toimenpiteistä. Työ rajattiin puutuotteiden hiilivaraston laskentaan, mutta osa tarkastelluista työvälineistä kattaa koko metsä-puutuote-ketjun. Esiselvitys toteutettiin yhdessä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Raportin osassa II, laskentasääntöjen ja menetelmäkehityksen katsaus, tarkastellaan käytettävissä olevia standardeja ja laskentaohjeita, sekä kuvataan runsaat kolmenkymmentä aiheesta tehtyä tieteelliseen tutkimusta. Osassa III, käytännön ratkaisuja, on 17 tietolähteen, selvityksen sekä työvälineen tarkempi kuvaus. Hiilivarastojen laskentamallien keskeiset erot kytkeytyvät laskettaviin tuotteisiin (primääri-/ lopputuotteet), varastojen elinkaaren vaiheisiin (metsät/puutuotteet/kierrätys/käytöstä poisto) ja näiden vertailumahdollisuuksiin sekä laskelmien herkkyysanalyysiin. Kotimaassa puutuotteiden hiilivarastoja on arvioitu rakennuskannan rekistereiden ja niihin perustuvien rakennusten arkkityyppien perusteella. Hiilivaraston tulevasta kehityksestä on julkaistu mekaanisia laskelmia ilman herkkyysanalyysiä, mutta laskentaparametreja tai työvälineitä ei ole jaettu. Koko metsä-puutuoteketjun kattavia laskelmia on julkaistu kaksi kappaletta; niiden vertailu osoittaa tulosten herkkyyden lähtöoletuksille. Ulkomailla on sekä julkaistu että otettu käyttöön useita työvälineitä, joista osassa laskenta perustuu primäärituotantoon (esim. sahatavara, levyt). Kehittyneemmissä työvälineissä pohjana on puutuotesektorin rakenteellinen malli, jossa materiaalivirrat siirtyvät elinkaarensa mukaisiin hiilivarastoihin, ja laskija voi sallia mallin rakenteen sekä tuotteiden muuttua laskentaperiodilla. Tämä mahdollistaa esimerkiksi uusien innovatiivisten tuotteiden hiilensidontapotentiaalin arvioinnin. Esiselvityksen neljä toimenpide-ehdotusta arviointimenetelmän kehittämiseksi ovat: I Rakennusten hiilivarastolaskennan jatkokehittäminen hyödyntämällä jo olemassa olevia aineistoja ja työvälineitä, mutta laajentamalla nämä kattamaan luvitetun rakennuskannan sekä herkkyystarkastelun lisäksi myös muuta tietoa. II Puutuotesektorin rakenteellisen laskurin kehittäminen. Tavoitteena on tarkastella hiilivarastojen dynamiikkaa koko puunjalostussektorilla mukaan lukien tuotteiden kierrätys, kaskadikäyttö sekä uudet tuotteet ja teknologiat. Selvityksessä löydettiin kolme työvälineen kehittämiseen soveltuvaa ohjelmistoalustaa. III Metsä-puutuote-ketjun hiilivarastojen muutosten rinnakkainen tarkastelu. Tavoitteena on luoda kokonaiskuva puun käytön vaikutuksista biogeenisen hiilen varastoitumisen ajoitukseen ja kestoon. Puutuotesektorin rakenteellinen malli on olennainen osa puunkäytön koko ketjun mallinnusta. IV Kehitystyöstä vastaavan konsortion tulee huolehtia siitä, että valittujen metodisten ratkaisujen vaikutukset ovat havainnollistettavissa ja vertailtavissa.