Tyvi- ja märkämätä siemenperunan alkutuotannossa

Tutkimuksen aikana seurattiin E. carotovora-bakteerin alalajien atroseptica (Eca) ja carotovora (Ecc) ilmaantumista ja lisääntymistä siemenperunaan Suomen siemenperunakeskuksen (SPK) lisäysaineistossa. Seuranta aloitettiin SPK:n mikrolisätyistä taimista. Tämän jälkeen analysoitiin kasvihuoneissa tuotettuja kasvustoja ja mukulasatoja sekä ensimmäisen ja toisen vuoden avomaalisäyksen mukulasadot. Analyysit tehtiin useilla erilaisilla DNA-monistumiseen perustuvilla PCR-tekniikoilla, koska PCR-menetelmiä kehitettiin samanaikaisesti entistä herkemmiksi ja luotettavimmiksi. Mikrolisätyistä kasveista ei löydetty E. carotovora-bakteereita lainkaan. Sen sijaan kasvihuoneessa kasvaneiden perunoiden lehdistä ja mukuloista löydettiin Ecc-bakteereja. Ensimmäisen avomaalisäyksen mukuloista ei löydetty Eca:a ja 90 %:n todennäköisyydellä infektoituneiden mukuloiden osuus oli alle 0,34 %. Sen sijaan Ecc:a esiintyi 4,2 %:ssa mukuloista. Mukuloista löydettiin ensimmäisen kerran Eca:a toisen avomaalisäyksen sadosta. Eca:a esiintyi 0,6 %:ssa ja Ecc:a 2,8 %:ssa tutkituista mukuloista. Pellosta löydettiin myös muutama tyvimätäinen kasvi. Tutkimuksessa todettiin, ettei SPK:n mikrolisäys- ja kasvihuoneaineistoissa ole Eca:aa. Toisen avomaanlisäyksen satomukuloista mukulasadosta keskimäärin 0,6 % kantoi piilevää Eca-tartuntaa. Seuraavana kesänä näillä mukuloilla tuotetussa kasvustossa oli keskimäärin 0,03 % tyvimätäoireisia kasveja. Sen sijaan yllätys oli Ecc:n runsaus kasvihuonelisätyissä mukuloissa ja ensimmäisen avomaalisäyksen sadossa. Ecc-bakteerin todellinen merkitys tulisi selvittää ja arvioida, onko siemenperunan tuotantoketjua tarvetta muuttaa Ecc-riskin minimoimiseksi. Eca-bakteerien hallintaan nykyinen tuotantoketjun hygienia riittää.