Lohikalojen ylisiirrot vaelluskalakantojen hoitotoimena : Kirjallisuuskatsaus

Abstract

Vaelluskalakantojen hoidossa ylisiirrot ovat yksi mahdollinen toimenpide, jolla pyritään turvaamaan kutukalojen pääsy voimalaitospatojen yläpuolisille lisääntymisalueille. Suomessa lohikalojen ylisiirrot ovat yleistyneet viime vuosikymmenen aikana ja ne nähdään yhtenä tukitoimenpiteenä, jolla tuetaan kalateiden toimintaa ja vaelluskalakantojen elvyttämistä. Yleensä tavoitteena on aikaansaada jokialueelle leimautunut ja sinne kutunousullaan takaisin pyrkivä vaelluskalasto.

Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu olemassa olevaa tietoa pääasiassa Atlantin lohen ylisiirtojen tuloksista Suomesta ja ulkomailta sekä soveltuvin osin tutkimustietoa myös muista vaelluskalalajeista. Selvityksen perusteella kokemukset ylisiirroista olivat vaihtelevia. Useimmiten lohet näyttivät pysyttelevän ylisiirtojen tavoitealueella, jatkavan nousuvaellustaan ja hakeutuvan lajityypillisille lisääntymisalueille. Osassa tutkimuksia lohet olivat kuitenkin haluttomia jatkamaan vaellusta ja joskus jopa suurin osa ylisiirretyistä kaloista laskeutui pois kohdealueelta ennen kutuaikaa. Lisäksi ylisiirrettyjen kalojen havaittiin monin paikoin vaeltelevan edestakaisin jokialueella. Tällainen käyttäytyminen saattoi tutkijoiden mukaan heikentää ylisiirrettyjen kalojen lisääntymismenestystä. Syynä poikkea-vaan vaelluskäyttäytymiseen saattoi olla siirtojen aiheuttama stressi ja kalojen alkuperä. Ylisiirretyt lohet olivat usein istutusperäisiä eikä niillä ollut poikasvaiheen kokemusta jokialueesta. Aiempi kokemus patojen yläpuoliselta alueelta näytti sen sijaan parantavan istutusperäisten kalojen nousumotivaatiota ja kotiutumista. Myös siirtoalueiden olosuhteiden arvioitiin vaikuttavan lohien käyttäytymiseen. Etenkin virtaamalla ja lämpötilalla katsottiin olevan yhteys ylisiirtojen onnistumiseen. Ylisiirtokalojen motivaatio hakeutua siirtoalueella sijaitseville kutupaikoille näytti kasvavan lähempänä kutuaikaa.

Vaikka ylisiirtokalojen lisääntyminen näytti onnistuneen ainakin osassa tutkimuksia, on tutkijoiden mukaan epävarmaa, voidaanko menetelmän avulla saada aikaan itseään ylläpitävä kalakanta ja riittävä määrä jokeen palaavia aikuisia kaloja. Isoissa jokikohteissa laajamittaisen poikastuotannon käynnistäminen edellyttää verraten suuria emokalamääriä. Lisäksi ylisiirtoihin liittyy keinotekoista valintaa, jolla voi olla tahattomia vaikutuksia kalakannan rakenteeseen, elinkierto-ominaisuuksiin ja geneettiseen monimuotoisuuteen. Ylisiirtojen toteutuksessa olisikin pyrittävä tukemaan kalakannan luontaista ikä-, koko- ja sukupuolirakennetta sekä kutuvaelluksen ajoittumista. Vaelluskalahankkeissa on tärkeää turvata myös kuteneiden kalojen alasvaellus voimalaitospatojen ohi, jotta osa kaloista pääsisi myöhemmin uudelleen kutemaan. Nykyisellään selviytyminen alasvaelluksella on paikoin erittäin heikkoa.

Tutkimustuloksia ylisiirroista oli käytettävissä melko vähän ja enimmäkseen ne olivat yksittäisten vuosien havaintoja keskenään hyvin erilaisista jokikohteista. Lisätutkimuksille on selvä tarve ja tulevissa ylisiirtohankkeissa kannattaisi panostaa selkeään tavoitteenasetteluun, tulosten tarkkailuun sekä raportointiin. Saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää jatkotoimenpiteissä ja laajemmin vaelluskalakantojen elvytyshankkeissa.