Latvusmassan kosteus palstalla : Kosteusennustemallit ja energiapuun mittauslaskuri

Latvusmassan mittauksessa käytetään yleisesti kuormainvaakoja, joilla mittaus voidaan toteuttaa metsäkuljetuksen yhteydessä. Kuormainvaaoilla punnitun latvusmassan painon muuntamiseen kiintotilavuudeksi käytetään muuntolukuja, niin sanottuja tuoretiheyslukuja. Nykyiset tuoretiheysluvut perustuvat energiapuutavaralajien keskimääräisiin laskennallisiin kuivatuoretiheyksiin, kosteuden ennustemalleihin ja suuralueiden pitkän ajan keskimääräisiin säähavaintoihin eri vuodenaikoina, jolloin ne eivät ota huomioon paikallista ja vuosien välistä olosuhteiden vaihtelua. Käytännön mittaustoiminnassa saatujen havaintojen perusteella ongelmat korostuvat erityisesti uudistushakkuualoilta korjattavan latvusmassan mittauksessa. Tämän projektin tavoitteena oli arvioida kosteusennustemallien sopivuutta toteutuneeseen säähän perustuvassa latvusmassan kosteusennustamisessa osana käytännön mittaustoimintaa. Lisäksi tavoitteena oli kehittää säähavaintoaineistoa hyödyntävä energiapuun mittauslaskuri. Kosteusmallien toimivuutta ja soveltuvuutta arvioitiin määrittämällä vertailukosteudet todellisten korjuukohteiden (49 kpl) latvusmassalle ja laskemalla näille kohteille kosteusennusteet kosteusmalleilla. Kosteusmallien tuottamien kosteusarvojen todenmukaisuus (systemaattinen epävarmuus) oli verraten hyvällä tasolla koko vertailuaineistossa, mutta puutteellinen tietyissä olosuhteissa. On todennäköistä, että kosteusmallit tuottavat systemaattista virhettä esimerkiksi loppukesän ja syksyn korjuukohteilla. Kosteusennustemallien täsmällisyys (satunnainen epävarmuus) on heikko kaikissa olosuhteissa, mutta erityisesti loppukesän ja syksyn korjuukohteilla. Eri malleilla määritetyt kosteudet olivat ±5 prosenttiyksikön virherajan sisällä vertailuarvostaan 37–47 prosentissa korjuukohteista. Nykyisin käytössä olevalla menetelmällä tuoretiheyslukujen määrityksessä päästiin jokseenkin vastaavaan tarkkuuteen kuin kosteusennustemalleja käyttämällä. Kosteusennustemallien tarkasteluiden perusteella niiden soveltuvuus on puutteellinen hyödynnettäväksi latvusmassan tuoretiheyslukujen määrityksessä. On kuitenkin mahdollista, että kosteusmallien käytöllä saavutettaisiin parannusta nykyiseen menetelmään verrattuna muun muassa vuosien välisistä sääolosuhde-eroista johtuvien virheiden pienentämisen kautta.