Italianraiheinä ja viljat tuorerehuna

Italianraiheinän, ohran, kauran ja rukiin seosviljelyä tutkittiin kolmella koepaikalla: Kainuun tutkimusasemalla Vaalan Pelsolla, Karjalan tutkimusasemalla Tohmajärvellä ja Lapin tutkimusasemalla Rovaniemen maalaiskunnan Apukassa 1979-81. Seossuhteista todettiin paremmaksi 25 kg/ha italianraiheinää +75 kg/ha viljaa kuin 150 kg/ha viljaa. Italianraiheinän kanssa viljeltävien viljalajien paremmuus on vaihtunut pohjoisesta etelään päin tultaessa seuraavasti: Lapissa ruis on ollut paras ohran tullessa toiseksi, ja Karjalassa ohra on ollut paras kauran tullessa toiseksi. Valkuaissatoina mitaten ruis on Kainuussa ohittanut ohran. Ruis on myös kohottanut kaikilla koepaikoilla eniten satojen kuiva-ainepitoisuuksia. Laskettaessa kannattavuutta saadaan vain 1979 Lapin tutkimusasemalla rukiin ja 1980 Kainuun tutkimusasemalla ohran siemenkustannus peitettyä. Pelkillä satomäärillä ei voi rehun ruokinnallista arvoa kokonaan mitata. Ohran italianraiheinän kanssa puoltavat seuraaavat tekijät. Kasvusto rikkaruohottuu keväällä vähemmän, jos italianraiheinän kanssa on kylvetty nopeasti kasvavaa viljaa. Sadon valkuaispitoisuus on noussut muihin verrattuina varsinkin rukiin ansiosta Kainuussa ja Lapissa. Kaikilla koepaikoilla on yhdistelmä italianraiheinä + ruis tai ohra alentanut rehun kaliumpitoisuutta puhtaaseen raiheinään verrattuna. Jos viljana on käytetty ruista, on rehun fosforipitoisuus ollut paras toisessa ja kolmannessa niitossa. Samoin yhdistelmä ohra tai ruis + italianraiheinä on kaikissa niitoissa ollut kalsiumpitoisin. Ekvivalentti-ravinnesuhteesta K:(Ca+Mg) voidaan todeta, että korkein suhdeluku saadaan kaikilla koepaikoilla puhtaalla italianraiheinäkasvustolla, joten tässäkin tapauksessa viljoilla on edullinen vaikutus.