Keväisen mineraalityppi-analyysin käyttö lannoitustarpeen ennustamiseen

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä mahdollisuuksia olisi kehittää Suomeen menetelmä typpilannoitustarpeen ennakoimiseksi. Syksyllä 1995 ja 1996 perustettiin kenttäkokeet kolmelle paikkakunnalle. Jokioisissa ja Ruukissa levitettiin pääruuduille naudan lietelantaa 0, 40 ja 80 m3/ha ja Ylistarossa sian lietelantaa 0, 20 ja 40 m3/ha. Käsittelyjen tavoitteena oli saada maahan kevääksi eri mineraalityppipitoisuuksia. Osaruudut lannoitettiin portaittain suurenevilla typpimäärillä 0, 40, 80, 120, ja 160 kg/ha. Kokeissa tutkittiin maan mineraalityppipitoisuuden vaikutusta ohran sato-optimiin ja mallinnettiin mineraalityppipitoisuuden muutoksia SOIL-SOILN -malleilla. Aineistona käytettiin myös muita MTT:ssä käynnissä olleita typpilannoituskokeita sekä Kemiran maatilakoetta Eurassa. Lisäksi selvitettiin mahdollisuuksia määrittää maan mineraalityppipitoisuus reflektometriin perustuvalla pikamääritysmenetelmillä. Viljojen typpilannoitus ei ollut kannattavaa, jos maan mineraalityppipitoisuus ylitti keväällä 100-130 kg/ha. Lannoitustarve voitiin karkeasti laskea vähentämällä lannoitussuosituksesta maan mineraalitypen määrä. Syksyllä maasta määritetty mineraatyppipitoisuus selitti lannoitustarvetta heikommin kuin keväällä määritetty. Menetelmän luotettavuutta heikentää se, että typpilannoitusoptimi riippuu monista muista ennustamattomista tekijöistä kasvukauden aikana. Mineraalitypen määrittäminen keväällä kaupallisissa laboratorioissa olisi käytännössä vaikeata, koska tulosta ei saataisi riittävän nopeasti viljelijöiden käyttöön. Reflektometria osoittautui luotettavaksi mineraalitypen määritysmenetelmäksi, kun ammonium- tai nitraattityppivarat olivat yli 10-15 kg/ha. Parhaaksi uuttoliuokseksi osoittautui kaliumsulfaattiliuos, mikäli halutaan määrittää sekä nitraatti- että ammoniumtyppipitoisuus. Käytäntöä varten olisi kehitettävä lyhyempää uuttoa yksinkertaisemmilla välineillä sekä tilavuuspainomääritystä tulosten laskennan pohjaksi. SOIL- ja SOILN -malleilla voitiin simuloida maan mineraalitypen määriä maassa ja kasvuston typenottoa ja kasvua, mutta karjanlannan typen kohtalon mallintaminen oli vaikeaa. Erityisesti tarvittaisiin lisää tutkimusta ammoniakin haihtumisen merkityksestä typpilannoituksen optimiin sekä erilaisten lantojen typen käyttäytymisestä erilaisissa maissa.