Maatalous ja kasvihuonekaasupäästöt : Kirjallisuuskatsaus

Maatalous voimistaa kasvihuoneilmiötä lisäämällä erityisesti hiilidioksidin, dityppioksidin ja metaanin vapautumista. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvataan maatalouteen liittyviä kasvihuonekaasujen lähteitä ja nieluja sekä niiden päästöihin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi esitetään mittaustuloksia suomalaisten maatalousmaiden kasvihuonekaasupäästöistä sekä kerrotaan päästöjen vähentämismahdollisuuksista. Katsaus alkaa perustiedolla Suomen maataloudesta ja lopuksi kuvataan päästöjen laskentaa IPCC-menetelmällä. Hiilidioksidilähteitä ovat esimerkiksi maan orgaanisen aineksen hajoaminen, polttoprosessit ja kalkitus. Maatalouden keinoin CO2-päästöjä voidaan vähentää lisäämällä maahan ja kasvillisuuteen varastoituneen hiilen määrää sekä vähentämällä fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja lisäämällä bioenergian tuotantoa. Kalkituksen vähentämiseen ei Suomessa ole juurikaan mahdollisuuksia. Tärkeimmät dityppioksidilähteet ovat nitrifikaatio ja denitrifikaatio. N2O-emissioita voidaan vähentää tehostamalla kasvien kilpailukykyä maassa olevasta typestä sekä pitämällä emissioprosessin kesto ja määrä mahdollisimman pienenä. Kotieläinten lannan käsittelyyn tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä lannassa on paljon potentiaalisesti emittoituvaa typpeä. Eläinten valkuaisruokintaa kehittämällä voidaan etukäteen vaikuttaa lannasta vapautuvan dityppioksidin määrään. Metaania vapautuu esimerkiksi kotieläinten ruuansulatuksessa ja lannan orgaanisten aineiden hajotessa anaerobisessa ympäristössä. Maasta metaania vapautuu, jos metaanin tuotanto ylittää hapettamisen. Hyvätuottoinen karja tuottaa maito- tai lihakiloa kohti laskettuna vähemmän metaania kuin heikkotuottoinen. Lisääntymiseen tarvittavaa eläinmäärää ja niiden tuottaman metaanin määrää voidaan pienentää keinoilla, jotka tehostavat lisääntymistä. Lannasta vapautuva metaani tulisi hyödyntää energialähteenä tai metaanin muodostuminen tulisi estää pitämällä lanta aerobisissa oloissa.