Katajan- ja mustikanversojen kestävä keruu luonnontuotealan raaka-aineeksi

Lapland Mustikanversojen keruu on keskitetty tiheäpuustoisiin kuusikoihin, jotka eivät ole hyviä mustikan marja-alueita. Mustikanversojen koneellinen keruu poistaa noin 20 % maanyläpuolisesta biomassasta. Versokasvuston biomassa uusiutuu leikkaamattomien mustikkakasvustojen tasolle jo seuraavan kasvukauden aikana. Marjasato putoaa keruun jälkeen kahdeksi vuodeksi, mutta palaa leikkaamattomien kasvustojen tasolle kolmantena keruunjälkeisenä vuonna. Kataja toipuu versojen keruusta pääsääntöisesti hyvin. Toipumisnopeuden arviointi perustuu katajan keruualueilla suoritettuihin vuosittaisiin seurantoihin. Keruun vaikutusten havainnoimiseksi käytettiin verrokkeina keräämättömiä katajikoita. Tutkimusten pohjaksi piti katajalle kehittää ensin sopiva inventointimenetelmä ja toipumisen mittaristo. Katajan toipumista selvitettiin myös kontrolloiduilla maastokokeilla. Kun kataja menettää versojaan, se usein lisää seuraavan vuoden kasvuaan, mikä nopeuttaa toipumista. Karuilla kasvipaikoilla toipuminen on hidasta etenkin silloin, jos keruuta seuraavana kasvukautena olosuhteet kasvuun ovat huonot. Biologisesti aktiivisten fenolien pitoisuus on usein korkeampi kerätyissä kuin keräämättömissä katajikoissa, mutta keruulla ei ole vaikutuksia terpeenien eli eteeristen öljyjen pitoisuuksiin. Keruusuosituksilla varmistetaan katajan riittävän neulasbiomassan säilyminen ja turvataan toipuminen epäedullisissakin oloissa.