Kotieläintilojen huoltovarmuus

Oppaassa käsitellään todennäköisimpiä kriisitilanteita kotieläintilojen sähköhuollon, ilmanvaihdon, radioaktiivisen laskeuman ja vesihuollon osalta. Tuotantosuunnista ovat mukana maito-, sika- ja siipikarjatalous. Huolellisesti tehty maatilan sähköistyksen suunnittelu luo kunnollisen perustan tilan kriisivalmiutta lisääville toimille. Sähköistyksen suunnittelussa selvitetään sähköstä johtuvat häiriö- ja kriisitilanteet sekä mietitään keinot, miten näihin riskeihin varaudutaan. Samalla päätetään, tarvitaanko tilalla varavoimaa ja selvitetään elektroniikkaa sisältävien laitteiden suojaustarpeet. Tärkeistä sähkötarvikkeista kannattaa pitää jatkuvasti täydennettävää varmuusvarastoa. Häiriösuojauksen perusasioita ovat hyvä maadoitus, huolella tehty potentiaalintasaus ja laitevaurioilta suojaava ylijännitesuojaus. Kriisitilanteiden varalta ilmanvaihtojärjestelmät tulisi suunnitella mahdollisuuksien mukaan siten, että ne toimisivat välttävästi ilman sähköäkin. Varailmanvaihtojärjestelmä voidaan rakentaa joko siten, että ilmanvaihtokanavat suunnitellaan niin väljiksi, että ne toimivat auttavasti myös painovoimaisesti tai varailmanvaihto järjestetään erillisten ilmanvaihtoaukkojen kautta. Jos uhkana on radioaktiivinen laskeuma, tulisi ilmanvaihtojärjestelmä varustaa suodattimilla. Radioaktiivisen laskeuman aikana kotieläimet voivat saada laskeuman nuklideja suoraan ilmasta hengityksen mukana, ihon kautta ja nuolemalla turkkiaan, rehusta, juomavedestä ja sikiö emon verenkierron välityksellä. Laskeuman aikana tulisi oleskella sisätiloissa ja siirtää myös tilan kotieläimet sisään eläinsuojaan. Varastossa olevat rehut peitetään muovikalvolla, samoin kaivo. Talousveden laatua kannattaa seurata maatilalla säännöllisesti. Kriisitilanteiden varalta on hyvä selvittää, mikä on kokonaisvedenkulutus, paljonko vettä kuluu tärkeimpiin kohteisiin ja paljonko on suurin hetkellinen vedenkulutus. Jos vedestä on pulaa, tulee vettä käyttää ensisijaisesti kotieläinten juomavedeksi. Oman kaivon vettä käyttävien tulee tarkistaa kaivon kunto vuosittain. Vesihuoltolaitoksen vesijohto- ja viemäriverkostoon liittyminen on varmin tapa turvata maatilan vesihuolto.